Vuoden 1976 tekijänoikeuslaki on Yhdysvaltain laki, joka on luotu saattamaan aiemmat tekijänoikeuslait ajan tasalle 20 -luvun lain ja tekniikan kehityksen kanssa. Tekijänoikeus on luovan työn tekijälle tarjottava oikeudellinen suoja. Nämä luovat teokset voivat sisältää kirjoja, elokuvia, televisio -ohjelmia ja taideteoksia sekä sellaisia asioita kuin arkkitehtisuunnittelu ja tietokoneohjelmistot. Monet näistä medioista eivät olleet olemassa, kun edellinen tekijänoikeuslaki annettiin vuonna 1909. Vuoden 1976 tekijänoikeuslaki hyväksyttiin kongressissa lokakuussa 1976 ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 1978.
Olemassa olevan tekijänoikeuslain päivittämisen lisäksi vuoden 1976 tekijänoikeuslaissa määriteltiin uudelleen joitakin lain osia. Yhdysvallat oli epävirallisesti liittynyt kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen, joka tunnetaan nimellä Bernin yleissopimus 20 vuotta aikaisemmin, mutta Yhdysvaltain lakia ei ollut päivitetty sisällyttämään nämä suojat virallisesti. Bernin yleissopimuksen mukaisesti vuoden 1976 tekijänoikeuslaki suojaa muissa maissa tekijänoikeudella suojattuja teoksia. Useimmat luovat teokset olivat myös tekijänoikeuksin suojattuja tekijän elinaikana ja 50 vuoden ajan sen jälkeen.
Vuoden 1976 tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeus suojaa luovaa teosta sillä hetkellä, kun se on ”kiinnitetty” konkreettiseen välineeseen, kuten tallenteeseen, elokuvaan tai kirjoitetulle sivulle. Tämä poikkesi aiemmasta laista, jossa julkaisupäivä oli tekijänoikeussuojan alku. Lain mukaan suojaa sovelletaan, vaikka teosta ei ole virallisesti rekisteröity Yhdysvaltain tekijänoikeusvirastossa. Jos teos rekisteröidään, laissa määrätään, että julkaistusta teoksesta on toimitettava kaksi kopiota rekisteröintimateriaalin kanssa tai yksi kopio julkaisemattomasta teoksesta.
Vuoden 1976 tekijänoikeuslaki antaa teoksen tekijälle yksinoikeuden mukauttaa, levittää, näyttää tai lisensoida teosta tai siirtää nämä oikeudet toiselle allekirjoitetun oikeudellisen asiakirjan avulla. Useimmissa tapauksissa tekijä on henkilö, joka loi teoksen. Jos kyseinen henkilö on kuitenkin työskennellyt jonkun muun toimesta vuokratyösopimuksen määräysten mukaisesti, työnantaja on kuitenkin työn virallinen tekijä ja tekijänoikeuden haltija.
Laissa säädetään myös oikeudenmukaisen käytön oikeudellisista edellytyksistä, laillisesta oikeudesta sisällyttää tekijänoikeudella suojatun teoksen pieniä osia toiseen teokseen loukkaamatta tekijänoikeuslakia. Esimerkkejä ovat kirjallisuuskritiikki, joka mainitsee osan kirjasta, tai opetus- ja tutkimusmateriaalit, joissa käytetään teosta esimerkkinä käsiteltävästä aiheesta. Kohtuullinen käyttö oli ollut voimassa jo vuosia, mutta vuoden 1976 tekijänoikeuslaki oli sen ensimmäinen virallinen kodifiointi Yhdysvaltain lainsäädäntöön.