Wallace Line on kuvitteellinen linja Indonesiassa Borneon ja sen itäisen Sulawesin saaren välillä. Linjalla on ekologinen merkitys, koska se erottaa kaksi eläintarha -aluetta, jotka vastaavasti liittyvät Aasiaan ja Australiaan. Linjan länsipuolella eläimistö on aasialaisempaa. Se idässä muistuttaa enemmän Australian eläimistöä. Syynä linjaan on syvä valtamerihauta, joka on säilyttänyt kuilun näiden kahden saaren välillä miljoonia vuosia. Ilman sitä he olisivat olleet ajoittain yhteydessä toisiinsa, koska jääkausi aiheutti merenpinnan laskun jopa 120 metriä (394 jalkaa) yhdistäen Borneon Aasian mantereeseen ja Sulawesin Australian kanssa.
Wallace -linjaa ympäröivää aluetta pidetään usein maailman ekologisesti monimuotoisimpana, Amazonin sademetsän ja Kongon sademetsän rinnalla. Tätä Wallace -linjan vieressä olevaa aluetta kutsutaan usein Wallaceaksi. Alueella asuu yli 10,000 kasvilajia, joista 15% on endeemisiä, ja 1142 maanpäällisiä selkärankaisia lajeja, joista noin puolet (529) on endeemisiä. Näitä endeemisiä selkärankaisia lajeja ovat seitsemän makaki-apinalajia, viisi tarsier-lajia, kaksi anoa-lajia (harvinainen buaffalon alalaji) ja babirusa (siankaltainen eläin, jossa on kaksi kaarevaa sarvea).
Koko alue 1,000 mailin päässä Wallace -linjalta kummallakin puolella on valtava biologisen monimuotoisuuden hotspot. Borneossa lännessä on orangutaneja, lukemattomia lintuja ja apinoita, lukuisia lepakoita ja maailman ainoa keuhoton sammakko. Sumatralla ja Jaavalla Borneosta länteen ja etelään on tiikereitä, sarvikuonoja, tappereita, karhuja ja leopardia, jota ei löydy mistään muualta. Samaan aikaan Uudessa -Guineassa, joka on suurin saari Wallace -linjan itäpuolella, on täysin erilainen eläimistö, joka puuttuu kaikista nisäkkäistä jyrsijöitä ja lepakoita lukuun ottamatta. Suuret nisäkkäät ovat kaikki pussieläimiä (kuten puiden kengurut). Suurten nisäkkäiden saalistajien puuttuessa muutamilla saarilla asuu ihmisen kokoinen Komodo-lohikäärme, joka on maan suurin lisko, joka on täällä huippukarhu.