Termi wardriving perustui termiin wardialing, eikä kummallakaan ole mitään tekemistä sodan kanssa. Wardialing on vanhentunut käytäntö, jonka on suosinut War Games -elokuva, jossa yksi soitti satunnaisia puhelinnumeroita yrittääkseen löytää vastausmodeemin. Wardriving viittaa käytäntöön navigoida alueella etsiessään suojaamatonta langatonta lähiverkkoa (WLAN), jota kutsutaan myös 802.11 -verkkoiksi. Peter Shipley kehitti huhtikuussa 2001 niin sanotun nykyisen version seurantatyöstä ja käytti ensimmäisenä ohjelmistoja ja GPS -sijaintitietoja seurakuntatoiminnassaan.
Vartijoita on kaikenlaisia. Jotkut vartijat noudattavat eettisiä sääntöjä ja jopa pyrkivät varmistamaan, etteivät he muodosta tahattomasti yhteyttä avoimeen, suojaamattomaan verkkoon. Toiset eivät ehkä edes käytä kehittyneitä ohjelmistoja, vaan voivat yksinkertaisesti pysäköidä tai pysähtyä naapurikadulle ja katsoa, ilmaantuuko suojaamattomia verkkoja langattomien yhteystietojesi tarkoituksena kaapata ne. Toiset taas saattavat yrittää murtautua verkon laitteisiin joko varastaakseen tietoja tai istuttaakseen haittaohjelmia.
Wardriving tarjoaa suoraa tietoa verkoista ja Internetin käytöstä. Se voidaan tehdä ajoneuvosta, kävellen, polkupyörällä tai lentokoneessa. Yleisesti katsotaan, että verkkojen tutkiminen ei ole laitonta, ja Yhdysvaltojen FBI: n (Federal Bureau of Investigation) erityisagentti on sanonut, että se ei välttämättä ole rikos, jos verkko vain huomataan. Jos verkkoon kuitenkin päästään käsiksi, rikoksia voi olla monenlaisia riippuen siitä, mitä tehdään. Nämä voivat vaihdella palvelujen varkauksista – yksinkertaisesti verkkoon pääsystä ja sen käyttämisestä omiin tarkoituksiinsa – tietojenkäsittelyresurssien väärinkäyttöön, viestinnän sieppaamiseen, mutta myös liikesalaisuuksien rikkomiseen sekä liittovaltion tietokonepetoksia ja väärinkäytöksiä koskevaan lakiin.
Koska verkon omistaja ei voi tietää, kirjaako joku, joka hoitaa ja löytää suojaamattoman verkon, vain kirjaa sen, varastaa palvelut tai yrittää murtautua siihen liitettyihin laitteisiin, niin FBI kuin FTC (Federal Trade Commission) suosittelevat langattoman verkon suojaamista . Tätä varten on järkevää ryhtyä toimiin, kuten salaukseen, ja WPA: ta (Wifi Equated Privacy) suositellaan WPA: n (WiFi Protected Access) sijaan; palomuurin, virustentorjuntaohjelmien ja vakoiluohjelmien käyttö; reitittimen oletustunnuksen ja esiasetetun järjestelmänvalvojan salasanan muuttaminen; ja määritetään laitteet, joilla on oikeus käyttää langatonta verkkoa. On myös suositeltavaa sulkea langaton verkko, kun sitä ei käytetä pitkään aikaan. Joissakin maissa vastuu langattomaan verkkoon murtautumisesta voidaan jakaa valvojan ja verkon omistajan kesken. Saksassa ihmiset, jotka eivät suojaa langattomia verkkojaan salasanalla, voivat saada jopa 100 euron sakot.