Kaivon kirjaaminen on joskus nimitystä porausreiän hakkuuksi, ja se muodostaa monimutkaisen kirjallisen tietueen porareiän luomisen aikana kerätyistä tiedoista. Tämä ennätys, joka tunnetaan kaivolokina, mahdollistaa paremman käsityksen erilaisista aineista, joita esiintyy porattaessa reikää maahan etsimään erilaisia mineraaleja, öljyä tai kaasua tai jopa pohjavettä. Kaivolokin tarkka rakenne ja sisältö vaihtelevat tietueen luontitarkoituksesta riippuen.
Kaivon kirjaaminen kestää yleensä yhden kahdesta eri lähestymistavasta tehtäväänsä, joka sisältää yksityiskohtia tietystä poraustoiminnasta. Yksi lähestymistapa tunnetaan geologisena lokina. Tällä lähestymistavalla näytteet saadaan porareiästä ja tuodaan fyysisesti pintaan arviointia varten. Vaihtoehtoinen menetelmä keskittyy geofyysisen lokin luomiseen. Tässä tapauksessa laitteet lasketaan porareikään ja porauksen luomat akselin sivut tutkitaan niiden luonnollisessa ympäristössä.
Kaivonhakkuiden arvioinnissa, johon liittyy mahdollisten öljy- ja kaasutalletuksien arviointi, loki seuraa havaintoja, jotka liittyvät eri syvyyksistä löydettyjen hiilivetyjen määrään. Hiilivetypitoisuuden arvioimiseksi suoritetaan eri kohdista kerättyjen kivi- ja nestemuodostumien testaus ja tulokset kirjataan lokiin. Yleensä lokityökaluna tunnettu laite on kiinnitetty ohutlankakappaleeseen, jota kutsutaan lankajohdoksi. Siimaa käytetään työkalun laskemiseen oikeaan syvyyteen, jossa työkalua käytetään keräämään tarvittavat tiedot kyseisellä syvyydellä olevien hiilivetyjen tason arvioimiseksi.
Tarkat kaivojen lokitiedot ovat avainasemassa sen selvittämiseksi, onko öljyä tai kaasua riittävästi, jotta se voidaan porata edelleen. Tästä näkökulmasta kaivojen hakkuita voidaan pitää tärkeänä tapana minimoida mahdollisuudet käyttää paljon aikaa ja rahaa sellaisten maanalaisten talletuksien etsimiseen, jotka eivät tuota tarpeeksi tuottoa toiminnan perusteluiksi. Jos testaus ei osoita, että läsnä on riittävästi hiilivetyjä, jotka viittaavat suuren saostuman esiintymiseen, siirtyminen toiseen paikkaan ja uuden testin aloittaminen ennen raskaiden porauslaitteiden käyttöönottoa on yksinkertaista.
Kaivonhakua voidaan käyttää myös tieteellisessä tutkimuksessa maapallon rakenteesta tietyllä alueella. Käyttämällä tehtävään joko geologista tai geofysikaalista lähestymistapaa on usein mahdollista käyttää kaivonhakkuuta keinona selvittää, mitkä tapahtumat auttoivat muokkaamaan tarkasteltavan alueen rakentamista. Esimerkiksi porakaivosta saadut tulokset voidaan järjestää oikein kaivolokiin ja antaa tutkijoiden määrittää, onko nykyinen maanmuodostus syntynyt maanjäristysten, tulvien tai minkä tahansa muun luonnonilmiön aiheuttamien muutosten vuoksi.