WEP (Wired Equivalent Privacy) -avaimet ovat tärkeä osa WEP -standardia, joka on suunniteltu lisäämään suojausta langattomiin verkkoihin. Yhtä WEP -avainta käytetään tietojen salaamiseen ja salauksen purkamiseen ennen ja jälkeen langattoman lähetyksen. Näppäimillä voi olla kaksi eri merkkimuotoa ja ne voivat olla useita eri pituisia. WEP -standardin on osoitettu olevan altis useille eri hyökkäyksille, jotka voivat murtaa WEP -avaimen muutamassa minuutissa, ja sitä on pidetty vanhentuneena 2000 -luvun alusta lähtien.
Koska langattomat verkot käyttävät radioaaltoja tiedonsiirtoon, on mahdollista salakuunnella viestintää kannettavan tietokoneen tai muun laitteen avulla, joka voi kuunnella radioaaltoja tietyllä taajuudella. 1990 -luvun lopulla käyttöön otettu WEP -standardi estää tämän käyttämällä “avaimia” tietojen salaamiseen ennen niiden siirtämistä langattoman verkon kautta. Samaa avainta käytetään yleensä salaukseen, salauksen purkuun ja todentamiseen, joten kaikki ulkopuoliset, joilla ei ole oikeaa avainta, voivat siepata vain salatun signaalin.
Tavallinen WEP -avain voi käyttää joko heksadesimaalista (HEX) tai American Standard Code for Information Interchange (ASCII) -koodausta. Nämä termit viittaavat tapaan, jolla kirjaimet ja numerot koodataan tietokoneiden ymmärtämiin binäärisiin 1 ja 0. Heksadesimaalinäppäimissä voi olla mikä tahansa numero 0 – 9 ja kirjaimet A – F. ASCII -merkit sisältävät kaikki englanninkielisen aakkoston kirjaimet, numerot ja yleiset symbolit (#,@,! Jotkut laitteet voivat käyttää vain HEX -salasanoja, kun taas toiset hyväksyvät molemmat muodot. Verkkotyökalut ja Wi-Fi ™ -reitittimet voivat muuntaa vakiosalasanat HEX-muotoon laitteille, jotka tukevat vain yhtä standardia.
WEP -avaimen pituus määräytyy käytettävän WEP -salauksen tyypin mukaan. Yksinkertaisin lomake käyttää joko kymmentä heksadesimaalimerkkiä tai viisi ASCII -merkkiä yhteensä 40 bittiä tietoa varten. Nämä 40 bittiä yhdistetään sitten ennalta määritettyyn 24 bitin sarjaan, jota kutsutaan ”alustusvektoriksi” yhteensä 64 bittiä. Tästä syystä jotkut langattomien verkkolaitteiden valmistajat viittaavat 64-bittiseen WEP: ään WEP-40- tai 40-bittiseksi WEP: ksi, vaikka kaikki käyttävät yhteensä 64 bittiä. Useimmat langattomat laitteet tukevat myös vahvempaa WEP-versiota, joka käyttää 128 bittiä-104 käyttäjän määrittämää bittiä plus 24-bittinen alustusvektori-joka mahdollistaa 26 HEX-merkkiä tai 13 ASCII-merkkiä. Jotkut laitteet tukevat pidempiä avaimia, vaikka tämä ei kuulu viralliseen määritykseen.
Vaikka sitä löytyy edelleen useimmista verkkolaitteista, WEP: llä on suuria tietoturva -aukkoja, eikä sitä pitäisi käyttää, ellei yhteensopivuusongelma sitä edellytä. Standardia vastaan on useita hyökkäyksiä, ja monet pystyvät murtamaan WEP -avaimen jopa minuutissa. Tämän seurauksena WEP: ää käyttävä langaton verkko on vain hiukan turvallisempi kuin verkko ilman salausta. Useimmat 2000-luvun puolivälin jälkeen myydyt verkkolaitteet tukevat uudempaa, turvallisempaa standardia, joka tunnetaan nimellä Wi-Fi ™ Protected Access (WPA) tai sen seuraaja, WPA2.