Monet ihmiset yhdistävät sanan “rikos” väkivaltaan. Todellisuudessa suuri osa tehdyistä rikoksista rikkoo toimihenkilölainsäädäntöä. Valkokauluslaki viittaa rikoksiin, jotka koulutetut ammattilaiset tekevät ammattinsa aikana pääsääntöisesti. “Valkokoelinen rikollisuus” ei ole laillinen termi; on kuitenkin yleisesti käytetty termi lakimiehen sisällä. Toimeksiannon piiriin kuuluvat muun muassa rikokset, kuten petos, kavallus ja sisäpiirikauppa sekä tietokoneiden hakkerointi, väärentäminen ja lahjonta.
Termiä ”valkokaulusrikollisuus” on käytetty vasta 1930 -luvun lopulta lähtien. Se sai nimensä ihmisiltä, jotka todennäköisimmin tekivät rikokset-ammattimiehet, jotka tuolloin käyttivät tyypillisesti valkokauluspaitoja töihin joka päivä. Tämän seurauksena lainsäädäntö, joka käsittelee rikoksia, joihin pääasiassa syyllistyvät koulutetut ylemmän luokan ammattilaiset, on tullut tunnetuksi toimihenkilölainsäädännönä.
Petos ja kavallus ovat kaksi yleisimpiä toimihenkilöiden rikoksia. Petokseen liittyy tahallinen petos tai tosiasian valheellinen esittäminen, joka saa ihmisen tekemään jotain, mitä hän muuten ei tekisi. Yleensä petos johtaa siihen, että uhri eroaa rahasta väärän uskomuksen mukaan saadakseen jotain arvokasta vastineeksi. Henkilö syyllistyy kavallukseen, kun hän käyttää vilpillisesti rahaa, joka ei kuulu hänelle.
Tietokone- ja identiteettivarkausrikokset ovat yleistyneet digitaalisen aikakauden myötä. On lukemattomia mahdollisuuksia, että joku, jolla on mahdollisuus saada digitaalista tietoa, hyötyy tietojen käytöstä laittomiin tarkoituksiin. Samoin rikokset, kuten sisäpiirikaupat, ovat syyllistyneet henkilöihin, joilla on yksityisiä tietoja osakemarkkinoista ja jotka käyttävät tietoja omaksi hyväkseen.
Käytännössä valkoinen kauluslaki ei eroa muista rikoslaeista. Jokaista valkokaulurikoksena pidettyä rikosta syytetään rikoksena ja siitä rangaistaan samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta rikosta. Ero on yleensä yksinomaan rikoksen tekijän tyypissä. Kaulusrikosten luonteen vuoksi vain henkilö, jolla on auktoriteetti tai jolla on pääsy etuoikeutettuihin tai yksityisiin tietoihin, voi tehdä rikoksia. Laki ei kuitenkaan tee eroa syytettyjen välillä.