Yhdysvaltain verolainsäädännössä windfall elimination -säännös on säännös, jonka tarkoituksena on estää eläkeläisiä saamasta enemmän sosiaaliturvaetuuksia kuin heillä on oikeus työvuosien aikana suoritettujen sosiaaliturvamaksujen perusteella. Tämä vaikuttaisi sellaiseen, joka saa eläkettä työstä, jossa hänen palkastaan ei ole vähennetty sosiaaliturvamaksuja. Riippumatta siitä, minkä eläkkeen hän sai tällaisesta työstä, pienentäisi hänen sosiaaliturvaetuuksiensa määrää eläkkeellä ollessaan.
Winfall elimination säännös otettiin käyttöön vuonna 1983 pyrkimyksenä lisätä oikeudenmukaisuutta sosiaaliturvaetuuksien myöntämisessä. Tätä ennen joku saattoi saada epäoikeudenmukaisesti eläke-etuuksia ikään kuin olisi ansainnut työvuosien aikana pienet tulot. Näin tapahtui eläkeläisille, jotka osallistuivat vähän sosiaaliturvajärjestelmään työskennellessään sen kattamissa töissä, mutta saivat hyvin palkan työpaikoista, jotka eivät kuulu ohjelman piiriin. Henkilö saattoi siten saada sosiaaliturvalaitoksen kannalta ansaitsemattomia etuuksia.
Sattumanvarainen järjestely vähentää eläke-etuuksia, jos hän saa eläkettä työstä, jonka palkasta ei ole otettu sosiaaliturvamaksuja. Eläke-etuudet on tarkoitettu korvaamaan vain tietty prosenttiosuus jonkun työssäoloajan ansioista. Esimerkiksi työntekijä, joka ansaitsi suhteellisen alhaisen palkan, voisi saada etuuksia, jotka vastaavat 50 % hänen varhaiseläkepalkastaan. Korkeapalkkaisessa työssä oleva henkilö voi saada etuuksia vain 25 % entisestä palkastaan.
Kunnes satunnaiseroitussäännös otettiin käyttöön, henkilö, joka työskenteli pääasiassa sellaisissa töissä, joissa sosiaaliturvaveroa ei vähennetty palkasta, saattoi saada enemmän kuin hän aikoi. Tämä johtuu siitä, että sosiaaliturvan näkökulmasta hänen tulonsa olivat olleet alhaiset koko hänen elämänsä. Työ, joka ei kuulu sosiaaliturvan piiriin, voi olla esimerkiksi voittoa tavoittelematon yhteisö tai työpaikka toisessa maassa.
Tähän lainsäädäntöön kirjoitettiin joitain poikkeuksia tahattomien seurausten välttämiseksi. Tätä säännöstä ei esimerkiksi sovelleta työntekijän kuoleman jälkeen perhe-etuuksina maksettaviin rahoihin. Sitä ei myöskään sovelleta, jos sosiaaliturvasta verottamattomat palkat on ansaittu ennen vuotta 1957. Suhteellisen pienellä eläkkeellä olevat ovat myös suojassa liian vähäiseltä saamiselta, koska windfall elimination -säännös on rajoitettu määrässä, jolla se voi vähentää etuuksia.