Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on Yhdistyneiden Kansakuntien haara, jolla on valtuudet panna täytäntöön lakeja rauhan ylläpitämiseksi jäsenmaiden välillä. Turvallisuusneuvosto piti ensimmäisen kokouksensa vuonna 1946, ja siihen aikaan valittiin viisi jäsentä, jotka edustivat Yhdysvaltoja, Neuvostoliittoa, Kiinaa, Ranskaa ja Britanniaa.
Vaikka turvallisuusneuvosto on kokoontunut useissa eri maissa, se sijaitsee tällä hetkellä New Yorkissa. Jäsenten on asuttava lähellä, jotta heidät voidaan kutsua hätäistuntoihin tarvittaessa. Turvallisuusneuvoston jäseniä pidetään joko pysyvinä tai valituina. Tämä ei koske yksilöitä vaan todellisia asianomaisia maita.
Turvallisuusneuvostoon tulee kuulua pysyviä jäseniä yllä luetelluista maista. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenet valitsevat loput edustajat. Afrikan maat valitsevat kolme jäsentä, joiden tulee edustaa yhtä Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian maata. Länsi-Euroopan maat valitsevat neljä jäsentä Länsi-Euroopan maista. Itä-Euroopan edustajat valitsivat yhden jäsenen. Arabivaltio valitsee edustajan arabimaasta.
Kun jäsenet on valittu, heidän toimikautensa on kaksi vuotta. Turvallisuusneuvosto päättää johtajuudesta kiertämällä neuvoston puheenjohtajuutta kuukausittain. Kierto perustuu nimien aakkosjärjestykseen, joten ketään valittua johtajaa ei voida syyttää roolin kampanjoinnista.
Turvallisuusneuvoston tehtävänä on laatia päätöslauselmia, joita jäsenmaiden on noudatettava. Tämä poikkeaa koko YK:n ehdotuksista. YK:n on tuettava ja pantava täytäntöön turvallisuusneuvoston päätökset, mukaan lukien YK:n rauhanturvajoukkojen toimittaminen tarvittaessa.
Turvallisuusneuvosto voi myös asettaa syytteen sotarikoksista syytetyille ja tuomita niitä. Sillä on myös valtuudet teettää tutkimuksia kaikista toimista, joita voidaan pitää mahdollisesti vaarallisina kaikkien kansojen turvallisuudelle tai rauhalle. Lisäksi turvallisuusneuvosto voi pyytää jäsenmaita auttamaan kauppasaartoja tai katkaisemaan diplomaattisia kanavia tiettyihin YK:n ehdotuksia tai päätöslauselmia rikkoviin maihin.
Tietyt maat ovat yrittäneet saada pysyvää jäsenyyttä turvallisuusneuvostossa, mutta eivät ole onnistuneet. Erityisesti Japani on lobbannut johdonmukaisesti pysyvän jäsenyyden saamiseksi, mutta muut Aasian maat, erityisesti Kiina, ovat estäneet heidän pyrkimyksensä. Myös Saksa on taistellut pysyvän sisällyttämisen puolesta.
Näiden maiden jättäminen pysyvästä jäsenyydestä johtuu ensisijaisesti niiden menettämisestä toisessa maailmansodassa. Vaikka sen jälkeen molemmat maat ovat edistyneet valtavia harppauksia, niiden kykyyn liittyä pysyviin jäseniin kohdistuu jatkuvaa syrjintää. Japani ja Saksa väittävät molemmat, että heillä on luontainen oikeus olla turvallisuusneuvostossa pysyvässä asemassa, koska ne molemmat ovat suuria taloudellisia rahoittajia YK:n johtamiseen.