Viides muutos on osa Bill of Rights -lakia, joka on Yhdysvaltain perustuslain kymmenen ensimmäistä muutosta, joiden tarkoituksena on määritellä, mitä oikeuksia kansalaisilla oli Yhdysvaltojen äskettäin perustetun hallituksen aikana. Tarkistuksessa määritellään erityisesti jotkin rikoksesta syytetyn yksilön tai sellaisten henkilöiden oikeudet, joiden lausunnot saattavat saada heidät syytetyksi rikoksesta. Viidenteen tarkistukseen sisältyy useita oikeuksia: oikeus olla vapaa, ellei suuri tuomaristo syytä sitä, oikeus asianmukaiseen menettelyyn, kaksinkertaisen vaaran kielto ja oikeus olla todistamatta itseään vastaan (itsesyrjintä).
Erityisesti asianmukaisen oikeudenkäynnin oikeuteen vaikuttaa suuresti Englannin kuninkaan Johanneksen vuonna 1215 perustama Magna Carta. Magna Carta järjesti oikeudenkäynnin vertaislautakunnalta, jotta rikoksista syytetyt ihmiset saisivat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ennen tuomioistuimessa ennen kuin tuomio annettiin. Tämän ajatuksen mukana tulee käsitys viattomuudesta, kunnes syyllisyys todistetaan.
Viides tarkistus ottaa tämän ajatuksen Magna Cartasta ja velvoittaa valtion todistamaan rikollisen käyttäytymisen ja olemaan ryhtymättä toimiin rikoksesta epäiltyä henkilöä vastaan, kuten loukata häntä, takavarikoida hänen omaisuutensa tai vangita hänet, ellei rikosta epäillä tai todistettu. Kun suuri valamiehistö on todennut, että on riittävästi todisteita henkilön tuomitsemiseksi, häntä voidaan pitää vankilassa, kunnes tuomariston ylimääräinen oikeudenkäynti on suoritettu, mikä määrittää viattomuuden tai syyllisyyden. Toinen asianmukaisen prosessin ajatus on, että valtio ei voi yksinkertaisesti pitää ihmisiä vankilassa määrittelemättömän ajan syyttämättä heitä rikoksesta.
Tarkistuksen toinen säännös on, että ihmisiä ei voida syyttää kahdesta samasta rikoksesta, jota kutsutaan kaksinkertaiseksi vaaraksi. Jos valtio ei saa tuomiota ensimmäisellä yrityksellä, se ei voi yrittää uudelleen. Tämä voi estää tuomioistuimia tai oikeusjärjestelmää häiritsemästä henkilöä jatkuvien syytösten perusteella saman rikoksen tekemisestä.
Todennäköisesti useimmat ihmiset kuulevat usein ajatuksen siitä, että yksilöiden ei tarvitse syyttää itseään tai todistaa itseään vastaan. Oikeus välttää itsesyrjintää on erityisesti silloin, kun todistajat tulevat tuomioistuimen eteen antamaan todistuksia, joiden perusteella heidät voidaan syyttää rikoksesta. Näissä olosuhteissa ihmiset voivat valita ”vedota viidenteen”. Rikoksesta syytetyllä henkilöllä on myös oikeus olla todistamatta oikeudenkäynnissä puolustuksekseen eikä puhua pidättäneille ihmisille, koska heidän antamiaan lausuntoja voidaan “käyttää heitä vastaan”.
Viidennessä tarkistuksessa vahvistetut oikeudet määriteltiin laajemmin, kun neljästoista tarkistus hyväksyttiin vuonna 1868. Viimeksi mainitussa tarkistuksessa käsiteltiin kansalaisten määrittelemistä uudelleen koskemaan vapautettuja afroamerikkalaisia; aikaisempi muutos oli koskenut ensisijaisesti kansalaisia, ja orjia tai jopa vapaita afroamerikkalaisia ei yleensä määritelty kansalaisiksi Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen ratifioinnin yhteydessä. Määrittelemällä kansalaisen ”Yhdysvalloissa syntyneeksi tai naturalisoituneeksi” henkilöksi Yhdysvallat pystyi laajentamaan lakien ”tasavertaisen suojan” useimpiin Yhdysvalloissa asuviin ihmisiin, mukaan lukien kaikki aiemmin orjuutetut afrikkalaiset amerikkalaiset. Neljästoista tarkistuksessa toistettiin myös kaikkien kansalaisten oikeus asianmukaiseen menettelyyn.