Yhteisön tai paikallisen kestävyys on laaja termi, joka viittaa alueeseen, joka on suunniteltu käyttämään tehokkaasti energiaa ja luonnonvaroja ja turvautumaan ensisijaisesti itseensä. Liikenne, asuminen ja työpaikkojen luominen otetaan yleensä huomioon kestävää yhteisöä rakennettaessa. Kestävän yhteisön rakentaminen edellyttää useimmiten vahvan paikallisen talouden luomista, joka tukee paikallisia maanviljelijöitä, kalastajia ja pienyrityksiä. Uusiutuvan energian käyttö yhdessä energiansäästön kanssa pilaantumisen vähentämiseksi on toinen yhteinen osa yhteisön kestävyyttä.
Suunnitteluvaiheessa valitaan yleensä kestävän kehityksen koordinaattori ja vähintään yksi johtaja, jos hanke on erityisen suuri. Nämä ihmiset ovat vastuussa oikean hallituksen virkamiesten ja asiantuntijoiden kokoamisesta suunnitelman muokkaamiseksi ja toteuttamiseksi. Suunnitteluvaiheessa yhteisön kestävän kehityksen ohjelman johtajat keräävät yleensä asukkaille tärkeitä ideoita kestävyydestä. Joku voi esimerkiksi esittää idean siitä, kuinka ruokkia paikallisia kodittomia yhteisestä puutarhasta kasvatetulla ruoalla. Yleensä hahmotellaan myös selkeitä tavoitteita, kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen tietyllä prosentilla.
Yhteisön kestävyyttä harjoittaessaan asukkaita kannustetaan usein tukemaan paikallisia elintarviketuottajia ostamalla päivittäistavaroita suoraan viljelijän markkinoilta eikä suurelta ketjukauppiaalta. Esimerkiksi osuuskunnan elintarvikkeiden osto -ohjelma tukee paikallisia maanviljelijöitä tai kalastajia ja vähentää samalla yhteisön riippuvuutta ulkopuolisista lähteistä. Lisäksi asukkaita voidaan kannustaa syömään terveellisemmin kuluttamalla vähemmän ja ostamalla viljelijöiden tuottamaa ruokaa, jolla on suhteellisen vähäinen vaikutus paikalliseen ja ympäröivään ympäristöön.
Jotkut lainkäyttöalueet, jotka harjoittavat yhteisön kestävyyttä, päättävät kouluttaa kansalaisia virallisesti ympäristöasioissa varhaisessa vaiheessa. Tässä tapauksessa lapsia kannustetaan usein olemaan ympäristöalan lukutaitoja ja aktiivisia yhteisössään hyvin nuorena. Samat lainkäyttöalueet voivat myös tarjota aikuiskoulutusta niihin liittyvistä asioista, erityisesti siitä, miten tulla sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullisemmaksi maatilaa, kalastusta tai pienyritystä hoitaessaan. Lisäksi kulttuurikasvatus, jossa paikalliset opettavat ja oppivat yhteisön perinnöstä, on joskus tärkeä osa yhteisön kestävän kehityksen suunnitelmaa.
Yhteisön kestävyys voi käsittää monia päivittäisen elämän eri puolia siitä, mistä ruoka ostetaan ja mitä lapsille opetetaan koulussa saastumisen hallintaan. Tämä elämäntapa on kuitenkin erilainen eri yhteisöissä. Jotkut yhteisöt painottavat hengellisyyttä, kun taas toiset eivät edes pidä hengellisyyttä yhteisön kestävyyden tekijänä. Yleensä yleisin näkökohta on halukkuus olla ympäristöystävällinen ja luoda yhteisö, joka voi tarjota tuleville sukupolville.