Yhteisön tavaramerkki, joka tunnetaan myös nimellä yhteisön tavaramerkki tai yhteisön tavaramerkki, on tavaramerkki, joka on voimassa ja täytäntöönpanokelpoinen kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Jokaisella jäsenvaltiolla on oma tavaramerkkitoimistonsa ja oma tavaramerkkinsä, ja tavaramerkkien omistajat voivat ja usein rekisteröivät tavaramerkkinsä tietyssä maassa. Kansallinen tavaramerkki antaa tavaramerkkien omistajille yksinoikeuden käyttää merkkejään tietyn maan rajoissa. Yhteisön tavaramerkki sitä vastoin ei ole rekisteröity kansallisessa tavaramerkkivirastossa vaan laajemmassa Euroopan unionin tavaramerkkiviranomaisessa. Yhteisön tavaramerkit sisältävät yksinoikeuden koko unionissa.
Euroopassa liiketoimintaa harjoitetaan usein kansallisten rajojen yli, ja yhdessä maassa myydyt tuotemerkit myydään yleensä myös muissa lähialueilla. Yksi tavaramerkin omistamisen ensisijaisista eduista on kyky ilmoittaa kuluttajille tavaroiden ja palvelujen alkuperästä. Tavaramerkkien omistajien on perinteisesti pitänyt rekisteröidä tavaramerkkinsä jokaisen Euroopan maan tavaramerkkivirastossa voidakseen käyttää tavaramerkkinsä yhtenäisesti koko mantereella. Yhteisön tavaramerkki muuttaa tätä vaatimusta Euroopan unionin jäsenmaiden osalta. Yhteisön tavaramerkkien avulla tavaramerkkien omistajat voivat vastaanottaa tehokkaasti useita kansallisia rekisteröintejä yhdellä hakemuksella, ja tästä syystä niitä kutsutaan joskus “EU -tavaramerkeiksi”.
Yhteisön tavaramerkit hyväksyttiin vuonna 1993 annetulla Euroopan unionin direktiivillä – EY Reg. (EY) 40/94 (1993) – ja ensimmäiset yhteisön tavaramerkit julkaistiin vuonna 1996. Tietenkin tavaramerkkejä oli Euroopassa kansallisella tasolla monta vuotta ennen sitä. Tavaramerkkien luonne on yksinoikeus, mikä tarkoittaa, että kukaan ei voi rekisteröidä yhteisön tavaramerkkiä, jos sama tavaramerkki on jo olemassa kansallisella tasolla. Jopa yksi kansallinen tavaramerkin rekisteröinti yhdessä Euroopan unionin maassa voi kieltää yhteisön tavaramerkkihakemuksen samaa merkkiä varten.
Yhteisön tavaramerkit myönnetään Euroopan unionin sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) kautta, jonka virkamiehet harkitsevat rekisteröintejä ja vastalauseita nykyisiltä tavaramerkkien omistajilta ennen hakemusten hyväksymistä tai hylkäämistä. Hakemukset voidaan lähettää suoraan SMHV: lle, joka sijaitsee Espanjassa, tai toimittaa mihin tahansa kansalliseen tavaramerkkivirastoon toimitettavaksi SMHV: lle. Yhteisön tavaramerkkihakemusten on aina täytettävä tietyt lomakkeet, mukaan lukien hakemukset kahdella kielellä. Ensimmäinen kieli voi olla mikä tahansa Euroopan unionin virallinen kieli; toisen on oltava yksi SMHV: n viidestä virallisesta kielestä.
SMHV: n hylkääminen ei välttämättä tarkoita sitä, että tavaramerkkiä ei voida käyttää Euroopan unionissa. Yhteisön tavaramerkkisovellus voidaan muuntaa kansalliseksi tavaramerkkisovellukseksi missä tahansa jäsenvaltiossa. Muuntaminen edellyttää, että hakija tekee henkilökohtaisen hakemuksen jokaiselle kansalliselle toimistolle, jossa rekisteröintiä haetaan, mikä yleensä edellyttää erillisen hakemusmaksun maksamista.
Jos yhteisön tavaramerkki myönnetään, sen käyttöikä on 10 vuotta ja se voidaan uusia. Hakijoiden ei tarvitse olla eurooppalaisia rekisteröityäkseen tai saadakseen yhteisön tavaramerkin. Monille kansallisesti tunnistettaville tavaramerkeille, mukaan lukien monet tutut tuotemerkit sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa, on myönnetty yhteisön tavaramerkkiasema.