Yhteistyömalli on psykolingvistinen malli, jonka Deana Wilkes-Gibbs ja Herb Clark esittivät ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla. Mallin mukaan keskusteluun osallistuvien osapuolten on tehtävä yhteistyötä, jotta keskustelu ymmärtää yhteisesti merkityksen kaikille osapuolille. Clark ja Wilkes-Gibbs ehdottivat, että malli sisältäisi vaadittavat ymmärtämisprosessit, jotka tunnetaan esittelynä ja hyväksymisenä. Toisin sanoen yhteistyömallin mukaan puhujan on esitettävä keskustelusanat, kun taas kuuntelija hyväksyy molemminpuolisesti ymmärretyn merkityksen näille sanoille. Erityistä hyväksyntää ei tarvitse ilmaista, vaan se ilmaistaan jatkuvalla keskustelulla, joka perustuu keskinäiseen ymmärrykseen.
Esimerkiksi June ja Janice keskustelevat koirista. Kesäkuun sanan “koirat” käyttö kontekstin ja muiden vihjeiden kautta on tarkoitettu tarkoittamaan sekä lemmikki- että villikoiralajeja. Yhteistyömallin mukaan sekä Janicen että June on ymmärrettävä, mitä kesäkuu tarkoittaa koirilla, jotta keskustelulla olisi sama tai samanlainen merkitys molemmille naisille. Keskustelun aikana Janicen on ilmaistava suullinen tai ei -sanallinen ymmärrys siitä, mitä termi “koira” tarkoittaa keskustelun yhteydessä. Ilman Janicen yhteistyötä Junilla ei ole keinoja arvioida, ymmärtävätkö Janice selvästi hänen esittämänsä artikulaatiot tai onko hänen muutettava esitystään helpottaakseen Janicen ymmärrystä.
Ennen yhteistyömallin käyttöönottoa ja vastaavia keskustelukumppanuuteen liittyviä ehdotuksia psykolingvistiikka piti kiinni kirjalliseen malliin perustuvista ymmärryksistä. Kirjallisuusmalli vertaa keskusteluja kirjojen kirjoittajiin ja lukijoihin, ja puhujat säilyttävät täydellisen hallinnan siitä, miten yleisö tulkitsee valitut sanat asiayhteyteen liittyvien vihjeiden avulla. Wilkes-Gibbs ja Clark sekä muu 1970- ja 1980-luvun psykolingvistiikka esittivät käsitteen, jonka mukaan puhuja ei määrittänyt merkitystä, vaan keskustelut olivat yhteistoiminnallisia siinä mielessä, että kuulijat määrittivät oman merkityksensä henkilökohtaisten kokemusten ja kontekstivihjeiden perusteella. Siksi puhujien on yhteistyömallin mukaan mukautettava sanavalintoja vastaamaan erilaisia ymmärryksiä keskustelun edetessä.
1980 -luvun lopulla tehdyt tutkimukset uskottavat yhteistyömallin takana olevia teorioita. Kirjallista mallia noudattaen keskustelua kuulevan henkilön pitäisi ymmärtää puhuja sekä ne, jotka keskustelevat mainitun puhujan kanssa. 1980 -luvun lopun ja 1990 -luvun alun epävirallisten pienryhmäkokeiden tulokset havainnollistivat toisin. Keskustelujen ymmärtämisen sijaan monilla osallistujilla oli vaikeuksia seurata keskusteluja, joihin henkilö ei suoraan osallistunut, vaikka kuulo kuulija kuuli keskustelun jokaisen sanan. Tulokset viittaavat siihen, että puhujan ja kuuntelijan välinen yhteistyö, jopa pienessä mittakaavassa, tarvitaan keskustelun mielekkääseen ymmärtämiseen.
Yhteistoiminnallisen keskustelumallin käyttöönoton jälkeen samanlaisia malleja on esitetty kattamaan oppiminen, tutkimus, ihmisten etuihin liittyvät hankkeet ja muut areenat. Mallit ja teoriat, kuten yhteistyöoppimismalli, yhteistyöopetusmalli, yhteistyöharjoittelumalli ja yhteistyöhön perustuva johtamismalli, kattavat kaiken opetuksesta liiketoimintaprosesseihin. Jokainen malli kuvaa yhteistyön tarpeen tai odotuksen erilaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi opettajien on tehtävä yhteistyötä opiskelijoiden, terapeuttien ja muiden koulutusalan ammattilaisten kanssa saavuttaakseen kasvatustavoitteet. Yritysjohtajat edellyttävät yhteistyösuhteiden olevan tehokkaimpia liiketoimintatavoitteiden saavuttamisessa.