Yhdysvalloissa liittohallituksen lainsäädäntövaltaa on usein rajoitettu, mikä antaa vallan yksittäisille valtioille Yhdysvaltain perustuslain kymmenennen muutoksen nojalla. Usein Yhdysvaltain yhtenäislakikomission vastuulla on laatia sponsorointikomitean hyväksymiä lakeja, joilla varmistetaan johdonmukaisuus osavaltioiden välillä. Vuoden 1983 yhtenäinen esiavioliittoa koskeva laki (UPAA) on yksi tällaisista säädöksistä, ja sen loi Uniform State Lakien komissaarien kansallinen konferenssi. Tällä hetkellä UPAA on hyväksytty 27 osavaltiossa, ja se on otettu käyttöön, mutta sitä ei ole vielä hyväksytty neljässä muussa.
Uniform Premarital Agreement Act (Yhdenmukainen esiavioliittoa koskeva laki) on suunniteltu käsittelemään Yhdysvaltojen avioliittoon ja avioeroon liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Kasvavan avioeroprosentin vuoksi monet parit pyrkivät solmimaan ennen avioliittoa oikeudellisia sopimuksia, joissa hahmotellaan omistusoikeudet ja omaisuuden jakaminen sekä muita avioliiton jälkeisiä suunnitelmia. Lisäksi UPAA pyrkii saamaan aikaan johdonmukaisen lainsäädännön, jota voidaan kuunnella liikkuvasta väestöstä huolimatta, ja monia muuttujia avioliitto- ja parisuhteessa. Vaikka se tarjoaa joukon sääntöjä monentyyppisille avioliittoille ja avioeroille, Uniform Premarital Agreement Act on suunniteltu vain niille, jotka solmivat laillisen avioliiton.
Osassa 1 todetaan, että UPAA ei käsittele eikä kata yhdessä asuvien huolenaiheita tai muita suhteita, joissa osallistujat eivät mene naimisiin. Yhdenmukaisen avioliittoa koskevan lain 2 §: ssä edellytetään, että kaikki avioehtosopimukset on tehtävä kirjallisesti ja molempien osapuolten allekirjoitukset vaaditaan. Siksi lakia ei sovelleta niiden huolenaiheisiin, jotka ovat saattaneet tehdä esiavioliiton suullisen sopimuksen. Osassa 3 esitetään luettelo avioliittoa hyväksyvistä sopimuksista, mukaan lukien omaisuuden hallinta, henkivakuutus ja puolison tuki.
Yhdenmukaisen avioliittoa koskevan lain 4 §: n tavoitteena on varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät, että esiavioliitto alkaa avioliiton alkaessa, ja 5 §: ssä todetaan, että avioehtosopimus voidaan peruuttaa molempien osapuolten kirjallisella suostumuksella. Kohta 6 havainnollistaa tilanteita, joissa sopimusta ei voida panna täytäntöön, mukaan lukien kysymykset yhden tai useamman osapuolen vapaaehtoisesta asemasta, omaisuuden epäoikeudenmukainen tai kohtuuton paljastaminen tai riittämätön omaisuustieto ennen avioliittoa. Osassa 7 käsitellään mitätöityä avioliittoa ja 8 §: ssä vanhentumisaikaa.