Yhtenäisellä eurooppalaisella asiakirjalla perustettiin Euroopan yhteisö, jonka tehtävänä oli luoda yhtenäiset, yhteiset Euroopan markkinat, joista tuli lopulta tunnetuksi Euroopan unioni. Asiakirja saatiin päätökseen 28. helmikuuta 1986 ja se tuli voimaan 1. heinäkuuta 1987. Se oli ensimmäinen merkittävä muutos Rooman sopimukseen, jonka Ranska, Länsi -Saksa, Belgia, Italia, Luxemburg ja Alankomaat allekirjoittivat vuonna 1957. Rooman sopimuksella perustettiin Euroopan atomienergiayhteisö ja Euroopan talousyhteisö lisäämään maiden välistä teollista yhteistyötä erityisesti atomienergian sekä teräksen ja hiilen osalta. Yhtenäinen eurooppalaki annettiin suurelta osin siksi, että Euroopan kansat olivat yhä tyytymättömiä vapaakaupan puutteeseen.
Elinkeinoelämän ja poliittiset johtajat pyrkivät virtaviivaistamaan jäsenmaiden lakeja lisätäkseen yhteistyötä ja ratkaistakseen ristiriitoja jäsenvaltioiden politiikassa. He palkkasivat komitean selvittämään, olivatko yhteismarkkinat edes mahdollisia. Jos näin on, valiokunta myös päättää, mitä toimenpiteitä on toteutettava.
Valiokunta päätti, että byrokraattiset esteet on poistettava kustakin jäsenmaasta, ja kussakin maassa on ryhdytty toimiin kilpailukyvyn lisäämiseksi, koska joillakin kansakunnilla oli satoja vuosia vanhat talousjärjestelmät. Myös maiden välinen yhdenmukaistamistarve oli suuri. Esimerkiksi saksalainen kauppias kohtaa perinteisesti erilaisia sääntöjä ja määräyksiä myydessään tuotteitaan Ranskassa Belgian sijaan. Lisäksi kauppiaiden oli saatava tavaroistaan yhtenäinen hinta.
Kun järjestelmä perustettiin ennen yhtenäistä eurooppalaista aktia, vauraat maat vaurastuivat. Samaan aikaan niille maille, jotka tarvitsivat taloudellisesti kiinni, ei koskaan annettu mahdollisuutta, koska vauraat maat vaihtoivat keskenään. Valiokunta katsoi, että tämä oli vain tehottoman hallintotavan funktio ja että joukko hyvin harkittuja prosesseja voitaisiin toteuttaa sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenmaat ovat kilpailukykyisiä paitsi keskenään myös yhä globaalimmassa taloudessa.
Valiokunnan havainnoista tuli lopulta yhtenäinen eurooppalainen asiakirja. Sen allekirjoittivat Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Espanja, Italia, Länsi -Saksa, Belgia, Tanska, Kreikka, Irlanti, Alankomaat, Portugali ja Luxemburg. Säännöksen mukaan vuonna 1992 asetettiin päivämäärä, jona Euroopan sisämarkkinat perustetaan. Yhtenäistä eurooppalakia seurasi Maastrichtin sopimus vuonna 1993, joka muodosti virallisesti Euroopan unionin ja yhtenäisvaluutan, euron. Yhdistynyt kuningaskunta lopulta kieltäytyi ottamasta käyttöön yhtenäisvaluuttaa ja säilytti sen sijaan Ison -Britannian punnan.