Yhtenäinen kumppanuuslaki, joka tunnetaan myös nimellä UPA, on joukko oikeudellisia ohjeita, jotka määrittävät liikekumppanuuden Yhdysvalloissa. Laissa määritellään, mikä on kumppanuus useiden henkilöiden tai yritysten välillä, miten kumppanuus on olemassa ja kuka on vastuussa kumppaneiden toiminnasta liiketoimintatilanteissa. Tämä laki luotiin vuonna 1914, eikä se muuttunut useita vuosikymmeniä, ennen kuin sitä tarkistettiin useita kertoja 1990 -luvulla.
Ennen vuotta 1914 useimmat liikekumppanuudet eivät olleet säänneltyjä ja oikeusriidat olivat yleisiä, kun sopimusta ei tehty ennen kumppanuutta. Yhdenmukainen kumppanuuslaki sanoo lyhyesti, että kumppanit kaikissa liiketoiminnoissa jakavat yhtä paljon voittoa ja taloudellista vastuuta. Yksi merkittävä poikkeus tapahtuu, kun sopimus luodaan ennen kumppanuutta, koska mitä tahansa määräyksiä mainitaan, se kumoaa yhtenäisen toimen.
Yhtenäinen kumppanuuslaki määrittelee myös muutamia muita liikekumppanuuteen liittyviä näkökohtia. UPA: n nojalla kiinteistön omistavat tasavertaisesti kaikki kumppanuuden jäsenet, ellei toisin mainita. Päätöksenteko kuuluu myös säädökseen, jossa sanotaan, että jos yksi kumppani suorittaa toimenpiteen, kuten maksaa velkojilleen kumppanuusomaisuutta tai menee välimiesmenettelyyn, muut kumppanit eivät ole vastuussa, elleivät he ole aiemmin tavanneet ja hyväksyneet päätöksen. Jos joku kumppanin jäsen rikkoo lakeja, laissa kuitenkin määrätään, että kaikki muut jäsenet on saatettava vastuuseen.
1990 -luvun alussa UPA: ta tarkistettiin useita kertoja, jotta se voisi paremmin palvella kumppanuuksia nykyaikaisessa liiketoiminnassa. Tuloksena on tarkistettu yhtenäinen kumppanuuslaki. Tämä uusi teko kuvastaa paremmin nykyistä liike -elämää, lähinnä siksi, että ajatus kumppanuuksista on muuttunut rajusti alkuperäisen säädöksen kirjoittamisen jälkeen.
Suurin ero alkuperäisen yhtenäisen kumppanuuslain ja tarkistetun version välillä koskee nimenomaan sopimuskumppaneita. Ennen tarkistusta kumppanin poistuminen johti kumppanuuden purkamiseen, mutta nyt kumppanit voivat irrottaa itsensä ryhmästä ja kumppanuus voi jatkua. Uudistus antaa myös kumppaneille suuremman vapauden rajoittaa muiden kumppaneiden oikeuksia niin kauan kuin tämä on kirjoitettu kumppanuussopimuksessa ennen unionin perustamista. Tietyt asiat eivät ole joustavia, eikä niitä voida sisällyttää sopimuksiin, kuten rajoituksia yrityksen kirjanpitoon ja evätä kumppanilta oikeus peruuttaa kumppanuus.