Aineenvaihdunta on kemiallinen prosessi, jota keho käyttää hajottamaan aineet, kuten ravintoaineet ja kalorit, ruoasta ja käyttämään niitä energiaksi ja korjaamiseksi. Normaalin aineenvaihdunnan toimintahäiriö, joka johtaa lihavuuteen ja ei -toivottuun painonnousuun, luokitellaan usein aineenvaihduntahäiriöksi. Yleisin oire aineenvaihduntahäiriöstä on diabetes, kun keho ei pysty metaboloimaan, hajottamaan tai käyttämään verensokerin energiaa tehokkaasti. Diabetes ja aineenvaihduntahäiriöt kulkevat usein käsi kädessä, ja niitä hoidetaan monilla samoilla menetelmillä, kuten ruokavalio, liikunta ja insuliinihoito.
Ensimmäinen yhteys diabeteksen ja aineenvaihduntahäiriöiden välillä on, että yksilöt, jotka kärsivät jommasta kummasta sairaudesta, ovat usein ylipainoisia ja varastoivat haitallista rasvaa keskikohdan ympärille. Kun ylimääräinen rasva kerääntyy kehoon, se johtuu usein sekä ylimääräisistä kaloreista että niiden tehottomasta käytöstä. Jos ateria koostuu hiilihydraateista, näiden hiilihydraattien kalorit hajoavat glukoosiksi, jota solut kaipaavat ja menestyvät energiankulutuksessa. Ylipaino estää kuitenkin tämän tapahtumasta, koska ylimääräinen rasva estää soluja reagoimasta insuliinille.
Insuliini on hormoni, joka auttaa ottamaan glukoosihiilihydraatteja kehon soluihin energiaksi. Sekä diabeteksessa että aineenvaihduntahäiriöissä nämä solut reagoivat epänormaalisti insuliinin vaikutukseen eivätkä voi ottaa tätä energiaa vastaan. Ylimääräinen glukoosi, jos sitä ei käytetä energiaksi solujen aineenvaihdunnassa, varastoituu rasvaksi ja syventää edelleen insuliiniherkkyyttä ja verensokerin epävakautta. Monet diabetesta ja aineenvaihduntahäiriöitä sairastavat potilaat kärsivät usein energian ja motivaation puutteesta johtuen elintarvikkeista saadun energian tehottomasta käytöstä.
Koska diabetes ja aineenvaihduntahäiriöt liittyvät läheisesti toisiinsa, lähinnä siksi, että diabetes on usein oire aineenvaihduntahäiriöstä, molempien hoidot ovat melko samanlaisia. Diabetespotilaat ja usein potilaat, joilla on aineenvaihduntahäiriö, todennäköisesti pistävät insuliinia verenkiertoonsa ennen tai jälkeen aterian glukoosin ottamisen tehostamiseksi soluihin. Liikunta on myös tärkeä osa molempien sairauksien hoidossa, koska se auttaa vähentämään kertynyttä rasvaa ja lisäämään insuliinin herkkyyttä soluille. Kuitupitoisten hiilihydraattien, kuten vihannesten, lisääminen voi myös johtaa hitaampiin verensokeripiikkeihin, joten sopiva ruokavalio, joka välttää sokeria ja puhdistettuja hiilihydraatteja, voi olla hyödyllinen useimmille potilaille.