Fysiologiassa monet kehon järjestelmät tukeutuvat voimakkaasti toisiinsa auttaakseen pitämään kehon hengissä. Aivan kuten ystävät elämässä auttavat ihmistä hädässä, yksi järjestelmä voi käynnistyä, kun toinen sitä tarvitsee. Yksi esimerkki tästä vuorovaikutuksesta on hermoston ja ruoansulatusjärjestelmän välillä. Kun ruoansulatusjärjestelmä kamppailee täyttääkseen vaatimukset, hermosto havaitsee tämän ja reagoi tavalla, joka tarjoaa auttavan käden.
Hermoston ja ruoansulatuskanavan välisen dynaamisen suhteen ymmärtäminen edellyttää jokaisen yksittäisen järjestelmän perusteellista ymmärtämistä. Hyödyllinen analogia olisi hermosto tiellä aivoihin ja sieltä pois. Ruoansulatusjärjestelmän kuvaaminen lajittelutoimistona on myös hyödyllistä.
Jotta järjestelmä muuttuisi, sen on lähetettävä tietoja käsiteltäväksi ja saatava tietoja toiminnasta. Järjestelmän, kuten ihmisenkin, on muututtava, kun se ei toimi kunnolla. Ruoansulatusjärjestelmän tapauksessa ruoan hajoaminen tai ravinteiden jakautuminen on ehkä poissa käytöstä. Kemikaalit tai entsyymitasot eivät myöskään välttämättä sovi kehon nykyisiin tarpeisiin. Hermoston ja ruoansulatusjärjestelmän on kommunikoitava kerätäkseen tietoja siitä, mitä tarkalleen tarvitaan tiettynä aikana.
Kun nämä tiedot on kerätty, niiden on saavutettava korkeampi käsittelyaste. Tämä on yleensä aivot, vaikka selkäydin on myös vastuussa hermostollisesta toiminnasta taantumuksellisella ja alitajunnan tasolla. Tämä johtuu siitä, että ruoansulatusjärjestelmä on hermostunut, termi, jota käytetään kuvaamaan aistien hermojen läsnäoloa rakenteessa.
Muutoksen tarpeen tunteminen on vain puoli taistelua. Monet kansalaiset tuntevat muutoksen tarpeen hallituksessa tai organisaatiossa, mutta heiltä puuttuu osaaminen sen ratkaisemiseksi. Aivot palvelevat kehon ongelmanratkaisijaa. Se perustuu hermoihin lähettääkseen viestin muutoksesta kohde -elimelle. Elin, tässä tapauksessa ruoansulatusjärjestelmä, toteuttaa tarvittavat muutokset parantaakseen toimintaansa.
Aivot eivät ole täydellisiä, mutta ne toimivat yleensä kehon edun mukaisesti. Sairaus ilmenee, kun nämä vuorovaikutukset ovat poissa käytöstä. Joskus syyllinen on geneettinen taipumus; muina aikoina ulkopuoliset tekijät vaikuttavat näiden järjestelmien toimintakykyyn. Kummassakin tapauksessa hermoston ja ruoansulatuskanavan vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeää, jotta keho voi toimia terveellisesti jatkuvasti muuttuvissa elinympäristöissä.