Itsetuntoa ja viestintäkysymyksiä tutkitaan usein yhdessä psykologiassa, koska korrelaatiot usein täydentävät toisiaan ihmisten tunteissa ja käyttäytymisessä. Monet psykologit uskovat, että ihmiset, jotka kärsivät jonkinlaisesta turvattomuudesta tai itsetunnon puutteesta, kärsivät myös huonosta kommunikaatiokyvystä. Uskotaan, että riittämätön viestintä lapsen ja aikuisen tai sisarusten välillä voi johtaa kyvyttömyyteen kommunikoida suullisesti vieraiden kanssa, ystävystyä ja tulla omavaraiseksi. Useimmat terapeutit ja viestintäneuvojat uskovat, että itsetuntoa ja kommunikaatiokykyä voidaan parantaa ajan myötä käyttämällä perinteistä hoitoa ja lääkkeitä joissakin vakavissa tapauksissa.
Yksilön välisiä kommunikaatio-ongelmia pidetään usein itsetunto-ongelmien lähteenä, ja molemmat liittyvät usein psykologian ja ihmisen käyttäytymisen opiskeluun. Niiden, jotka kasvatetaan perheissä, jotka välittävät tunteita ja ilmaisevat ne terveellä tavalla, uskotaan olevan itsevarmempia ja itsenäisempiä jokapäiväisessä maailmassa. Useimmat psykologian tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että nämä samat henkilöt voivat ylläpitää arvokkaita suhteita ystäviin, sukulaisiin ja romanttisiin etuihin, koska heillä on vahva tausta viestinnän taiteessa ja tieteessä. Ihmisillä, jotka elävät tällä tavalla, uskotaan usein olevan parempi itsetunto, parempi itsetunto ja viestintätaidot, jotka ovat tärkeitä työelämässä ja sosiaalisissa tilanteissa.
Psykologit ja psykiatrit, jotka tutkivat itsetuntoa ja viestintäongelmia, näkevät usein ihmisiä, jotka ovat turvattomia ja joilla ei ole oikeaa tapaa kommunikoida tunteitaan. Uskotaan, että huonosta itsetunnosta kärsivät oppivat huonoja kommunikaatiotaitoja nuorempana ympäristönsä ja vuorovaikutuksensa kautta muiden kanssa. Ilman riittävää ulostuloa ongelmien tai asioiden kommunikointiin uskotaan, että ihminen ei voi täysin vapauttaa emotionaalista taakkaa. Tämä voi aiheuttaa ahdistusta ja stressiä sekä halua vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
Monet itsetunto- ja viestintäneuvojat pitävät perinteistä puheterapiaa hyödyllisenä keinona vapauttaa emotionaalinen taakka ja tarjota ilmaisukeino. Tämän tyyppiseen terapiaan osallistuvien on tärkeää sisällyttää eri sosiaaliset vuorovaikutukset hitaasti elämäänsä. Tämä voi auttaa lisäämään itsetietoisuutta ja itseluottamusta vieraissa tilanteissa ja tapahtumissa. Vakavissa ahdistuneisuus- ja itsetuntotapauksissa psykiatrit saattavat määrätä tiettyjä meditaatioita, mutta vasta sen jälkeen, kun perinteiset puheterapian ja ilmaisun menetelmät ovat epäonnistuneet.