Tutkimus on osoittanut selkeän yhteyden masennuksen ja muistinmenetyksen välillä. Masennus lisää stressihormonitasoja, mikä voi ajan myötä johtaa muistin menettämiseen. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että masennuksen hoidot voivat auttaa parantamaan muistia masennuksen aiheuttamassa muistinmenetyksessä.
Kun henkilö on jatkuvassa stressissä pitkiä aikoja, hänen kehonsa tuottaa enemmän kortisolia. Kortisoli on stressihormoni, joka vaikuttaa aivojen oppimiskykyyn ja tiedon säilyttämiskykyyn. Ajan myötä korkea kortisolitaso kutistaa aivojen osaa, jota kutsutaan hippokampukseksi. Hippokampus hoitaa monia muistiin liittyviä aivotoimintoja. Pienempi hippokampus heikentää kykyä säilyttää tietoa.
Masennuksen ja muistin menetyksen välisen yhteyden löytäminen on tärkeä asia. Sen avulla lääkärit voivat tutkia ja paljastaa muistin menetyksen syyn tapauskohtaisesti. Jos stressi ja masennus ovat syynä muistin menettämiseen, terapiaa ja lääkitystä voidaan käyttää mahdollisena hoitona. Esimerkiksi masennuslääkkeiden on tiedetty tasapainottavan stressihormoneja ja parantavan joidenkin potilaiden muistia. Jotkut tutkimukset osoittavat, että hippokampus palaa alkuperäiseen kokoonsa masennuslääkkeiden ja psykoterapian avulla.
Onnistuneet hoitomenetelmät vahvistavat edelleen masennuksen ja muistin menetyksen välistä yhteyttä. Esimerkiksi säännöllisen harjoittelun on tiedetty alentavan kortisolitasoja ja lisäävän endorfiinien määrää, mikä kohottaa mielialaa ja vähentää masennusta; joissakin tapauksissa myös muistitulokset paranevat. Näihin fysiologisiin muutoksiin johtavat toiminnot ovat luonteeltaan aerobisia ja nostavat sykettä. Tutkimukset osoittavat, että masennuksen vähentämiseksi ja suuremman onnellisuuden tunteen saamiseksi raskasta liikuntaa tulisi harrastaa vähintään puoli tuntia päivässä, vähintään muutaman kerran viikossa. Yleensä kestää vähintään kaksi viikkoa säännöllistä liikuntaa, ennen kuin masennuslääkevaikutukset tulevat näkyviin.
Muita onnistuneita menetelmiä masennuksen ja muistinmenetyksen hoitamiseksi ovat toiminnat, jotka ovat luonteeltaan sosiaalisempia ja henkisempiä. Yksinäinen ja surullinen ihminen kärsii todennäköisemmin masennuksesta ja unohduksesta tai muistin menetyksestä. Vahvan sosiaalisen tukiverkoston kehittäminen ja säännöllinen sosiaalinen toiminta ovat hyviä strategioita lisätä onnellisuuden tunnetta. Muut käytännöt, kuten meditaatio, jooga ja osallistuminen henkiseen tai uskonnolliseen toimintaan, auttavat myös vähentämään masennusta ja muistin menetystä.
Unohtaminen on yleisempää vanhuksilla, ja sitä pidetään usein ikääntymisen luonnollisena sivutuotteena. Joillekin iäkkäille ihmisille kehittyy dementia, muistin ja henkisen kyvyn heikkeneminen. Jatkuvan unohtamisen tapauksissa yleinen oletus on, että yksilölle on kehittynyt peruuttamaton dementian tila. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että tapauksissa, joissa masennus on syynä, muistia voidaan parantaa.