Pakko-oireinen häiriö tai OCD ja skitsofreniaspektrin häiriöt liittyvät toisiinsa useilla tavoilla, joita ei täysin ymmärretä. Näiden tilojen esiintymistiheys on suuri, ja ne voivat vaikeuttaa diagnoosia, kun ne ovat samanaikaisia. On olemassa erilaisia johtopäätöksiä siitä, miten OCD: n ja skitsofreniaspektrin häiriöiden esiintyminen yhdessä vaikuttaa hoitoon. Joidenkin tutkimusten mukaan olosuhteet on helpompi hoitaa, kun ne ovat yhdessä, ja toiset ehdottavat, että samanaikaiset esitystulokset johtavat huonompaan hoitotulokseen. Mielenterveystutkijat ovat tehneet tästä aiheesta rajallisia tutkimuksia jo pitkän aikaa, mutta tutkimus viittaa vain siihen, että tarvitaan lisätutkimuksia näiden ehtojen välisen yhteyden ymmärtämiseksi ja parhaiden hoitoprotokollien kehittämiseksi.
Skitsofreniaa tai jotakin skitsofrenian spektrisairautta sairastavien tutkimukset osoittavat, että merkittävä osa näistä sairauksista kärsivistä henkilöistä on myös OCD. Prosentit vaihtelevat kunkin tutkimuksen mukaan, mutta noin 20-25%: n lukua pidetään kohtuullisena. Sairaudet voivat esiintyä yhdessä, jotkut potilaat saavat skitsofrenian OCD-diagnoosin jälkeen tai skitsofrenia ilmenee ensin ja pakko-oireinen häiriö kehittyy myöhemmin.
Jotkut tutkijat kokevat, että OCD voi olla skitsofrenian ennustava tekijä ja että OCD: llä ja skitsofreniaspektrin olosuhteilla on huomattava riski sairastua. On mainittava, että pakko-oireinen häiriö on ahdistuneisuushäiriö. On vielä suurempi riski kaikille ahdistuneisuushäiriöille, jotka edeltävät skitsofreniaa tai joidenkin skitsofrenia -alueen sairauksien esiintymiseen.
Lääkärit mainitsevat myös vaikeuden diagnosoida molemmat sairaudet samanaikaisesti. Äärimmäinen pakkomielteinen tai pakonomainen käyttäytyminen voi näyttää olevan skitsofrenian spektrin häiriöiden oireita, ja näillä häiriöillä on piirteitä, jotka muistuttavat OCD: tä. Tarkan diagnoosin saaminen voi viedä aikaa, jos OCD ja skitsofrenia esiintyvät yhdessä. Erityisesti silloin, kun potilaalla on skitsofrenia, taustalla olevaa OCD: tä ei ehkä tunnisteta, eikä skitsofrenian hoito yksinään ratkaise pakko-oireista häiriötä. On tärkeää, että psykiatrit pitävät piilotettua OCD: tä mahdollisena lisäsairautena, kun he diagnosoivat skitsofreniaspektrin häiriöitä.
Kirjallisuus OCD: n ja skitsofrenian välisestä yhteydestä on ehdottomasti epäselvä siitä, miten samanaikainen sairaus vaikuttaa hoidon lopputulokseen. Kun yksi näistä sairauksista on diagnosoimatta, hoito kärsii selvästi. Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että ihmiset, joilla on molemmat olosuhteet, eivät pärjää yhtä hyvin.
On varmasti vaikeaa harjoittaa minkäänlaista kognitiivista terapiaa, joka voisi käsitellä OCD -ongelmia, ennen kuin vapautuminen äärimmäisistä positiivisista tai negatiivisista skitsofrenian oireista saavutetaan. Toisaalta on olemassa tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että OCD- ja skitsofreniaspektrin häiriöitä on helpompi hoitaa ja ennustaa parempaa tulosta. Nämä suorat ristiriidat ovat osa syytä laajemmille ja lopullisemmille tutkimuksille.
Monet tutkijat väittävät, että OCD: stä ja skitsofreniasta tiedettyjen kokonaismäärä ei vieläkään riitä potilaiden tehokkaimpaan hoitoon. Se, että nämä olosuhteet esiintyvät yhdessä niin usein, osoittaa, että niillä voi olla yhteinen, taustalla oleva fysiologinen, geneettinen tai muu komponentti, jota ei tällä hetkellä ymmärretä. Lisää tutkimusta näiden sairauksien välisen suhteen tutkimiseksi näyttää olevan perusteltua.