Sanelu ja syntaksi ovat kaksi tärkeintä viestinnän tyylielementtiä. Diktio viittaa tiettyihin sanavalintoihin, joita puhuja tai kirjoittaja käyttää, kun taas syntaksi viittaa siihen, miten sanat on järjestetty muodostamaan lause. Tekstillä, jolla on monimutkainen sanamuoto, on yleensä myös monimutkainen syntaksi ja päinvastoin, mutta nämä kaksi ovat itse asiassa erillisiä tyylinäkökohtia. Sanalla ja syntaksilla on yhdessä suuri merkitys tekstin sävyyn, luettavuuteen ja kiinnostavuuteen.
Teoksen sanakirja koostuu kirjoittajan käyttämien sanojen tyypeistä ja moninaisuudesta. Se voi koostua yksinkertaisista, yleisistä sanoista tai ainutlaatuisesta tai teknisestä ammattikielestä. Esimerkiksi sanat “lehmä” ja “nauta” tarkoittavat samaa asiaa. “Lehmä” on kuitenkin yleinen sanonta, kun taas “nauta” on erikoistunut.
Syntaksi puolestaan liittyy sanojen järjestelyyn eikä siihen, mitä sanoja valitaan. Sanakirjan tavoin syntaksi voi olla joko yksinkertainen tai monimutkainen. Lause, jolla on monimutkainen syntaksi, voi sisältää monia riippuvaisia lauseita tai ainutlaatuisia kieliopillisia piirteitä.
Hyvä kommunikaattori on tietoinen lauserakenteensa ja sanastovalintojensa vaikutuksesta lukijaan. Hän käyttää sanelua ja syntaksia välittämään tilanteeseen sopivan sävyn. Jos esimerkiksi kirjoitat lastenkirjaa kissoista, kirjoittaja ei luultavasti kutsu niitä “kissaeläimiksi” ja käyttää todennäköisesti hyvin yksinkertaisia lauserakenteita. Jos kuitenkin kirjoitetaan vertaisarvioituun lehteen, voidaan odottaa enemmän tieteellisiä sanavalintoja ja monimutkaisia lauseita.
Luettavuus on tärkeä tapa, jolla sanelu ja syntaksi vaikuttavat tekstiin. Tekijä voi heikentää luettavuuttaan hyväksymällä monisäikeisen tai sesquipedalian sanankäytön ja rakentamalla lauseita tavalla, joka saattaa hämärtää tekstin merkityksen. Toisin sanoen yksinkertaiset lauseet ja sanat on helpompi lukea. Lauseita, joissa on pitkiä, harvinaisia sanoja, on vaikeampi lukea kuin perussanastoa käyttäviä lauseita.
Sopiva ja monipuolinen sanakirja ja syntaksi tekevät myös tekstistä mielenkiintoisemman. Vaikka lyhyemmät lauseet ja yksinkertaisempi sanasto on helpompi ymmärtää, samojen sanojen uudelleenkäyttö uudelleen ja uudelleen voi tehdä tekstistä tylsän. Jatkuva lyhyiden lauseiden käyttö voi saada lukijan tuntemaan itsensä “puhutuksi”, eikä hän ole kiinnostunut. Kirjailija, joka muuttaa näitä kahta elementtiä tilanteeseen ja yleisöön sopivien rajojen sisällä, tekee tyypillisesti tehokkaimman ja mielenkiintoisimman kommunikaattorin.