Yksikköhinnoittelu on arvostusmenetelmä, jonka avulla ostajat voivat määrittää tuotteiden todelliset kustannukset. Yksikköhinta on tuotteen yksikköhinta, joka voidaan laskea mille tahansa tuotteelle pakkauksesta riippumatta. Yksikköhinnoittelulla on merkittäviä sovelluksia sekä teollisuudessa että kuluttajataloudessa.
Teollisuuslaitosten hankintapäälliköiden on otettava huomioon monet tuotteeseen liittyvät asiat ostettaessa. Vaikka hinta ei ole aina ratkaiseva tekijä, se koskee jokaista ostopäätöstä riippumatta tuotteesta. Kaikki kilpailevat tuotteet eivät kuitenkaan ole pakattu samoin, ja hankintapäällikön on määritettävä kunkin tuotteen todelliset kustannukset. Esimerkiksi hankintapäällikön on ehkä ostettava jauhemaista saippuaa pyykille, ja hänen on valittava kahden kilpailevan tuotteen välillä, joista toinen on pakattu 2 kilon laatikoihin ja toinen 5 kilon laatikoihin. Saippuajauheen todellisten kustannusten määrittämiseksi hankintapäällikön on tiedettävä kunkin jauheen yksikköhinta – eli muutettava joko grammoiksi tai unsseiksi ja laskettava sitten grammaa tai unssia koskevat kustannukset.
Sama periaate pätee keskivertokuluttajan supermarketissa. Useimmat Yhdysvaltojen osavaltiot vaativat yksikköhintoja supermarketeissa auttaakseen kuluttajia yksikköhintojen vertailussa. Jos esimerkiksi tusina munaa maksaa 1.20 dollaria (USD), yksikköhinta – tässä tapauksessa hinta per muna – on 10 senttiä. Jos 18 munan paketti maksaa 1.50 dollaria, se tarjoaa paremman yksikköhinnan 8.67 senttiä munasta. Näin ollen paketti, joka on kalliimpi, koska se on suurempi, voi tarjota kuluttajalle paremman tarjouksen.
Perinteinen sääntö markkinoinnissa oli, että mitä suurempi volyymi, sitä alhaisempi yksikköhinta. Tämä johtui siitä, että se siirsi suurempia määriä ja alensi varaston ylläpitokustannuksia. Markkinointi -ilmaisut, kuten “Large Economy Size”, vahvistivat tämän totuuden. Tämä olettamus ei kuitenkaan aina pitänyt paikkaansa 20 -luvun lopulta lähtien, etenkään ruokakaupoissa. On paljon yleisempi tapaus, että suuremmilla pakkauksilla on itse asiassa sama tai korkeampi yksikköhinta kuin pienemmillä, jopa saman merkin pakkauksilla. Toinen päivittäistavarakaupan yleisempi käytäntö on tuotteiden supistaminen, jolloin hinta ja pakkaus pysyvät samana, mutta sisältämän tuotteen määrä pienenee pienellä määrällä.
Järkeviä kuluttajia kannattaa siis aina tarkistaa päivittäistavarakaupasta ostamiensa tuotteiden yksikköhinta. Heidän teollisuuskumppaniensa, hankintapäälliköiden, on myös aina määritettävä jokaisen yrityksen toimintaan valitun tuotteen yksikköhinta. Aina ei ole niin, että ostetaan tuote, jolla on alhaisin yksikköhinta, mutta yksikköhinnoittelu on ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä.