Mikä on yksinkertainen päätöslauselma?

Yksinkertainen päätöslauselma, lyhennettynä myös S. Res., On yksinkertaisesti päätöslauselma, jonka takana ei ole lainvoimaa, ja siksi sitä ei pidetä sitovana. Lainsäädäntöelin voi antaa yksinkertaisia ​​päätöslauselmia useista syistä. Niitä voidaan käyttää logististen kysymysten selvittämiseen tai poliittisina välineinä.
Useimmissa tapauksissa yksinkertaista päätöslauselmaa käytetään hallintoelimen sääntöjen asettamiseen. Esimerkiksi Yhdysvaltain kongressissa joko senaatti tai edustajainhuone voi antaa tällaisen päätöslauselman asettaakseen aikataulun, perustaakseen komitean tai jonkin muun siivoustoimenpiteen, joka ei yleensä ole kiistanalainen. Kun päätöslauselmaa käytetään tällä tavalla, se saa tavallisesti hyvin vähän huomiota yleisöltä.

Koska kongressissa yksinkertaiset päätöslauselmat edustavat kyseisen lainsäädäntöelimen sitomattomia kantoja, ne eivät vaadi toisen parlamentin hyväksyntää tai presidentin hyväksyntää. Jos esimerkiksi senaatti hyväksyy edustajainhuoneen hyväksymän päätöslauselman, sitä pidetään sen itsenäisenä asiakirjana, joka ei liity senaatin ehdotukseen. Tämä on totta, vaikka sanamuoto molemmissa ehdotuksissa voi olla sama.

vaikka yksinkertainen ratkaisu ei yleensä vaadi suurta huomiota yleisöltä, on poikkeuksia. Esimerkiksi kongressi nousi otsikoihin vuonna 1997, kun sekä parlamentti että senaatti antoivat päätöslauselmia Irakin sodasta ja jatkuvasta joukkojen muodostumisesta. Vaikka kysymys ei vaikuttanut Yhdysvaltojen politiikkaan, se edusti suoraa mielipide -ristiriitaa kongressin enemmistön ja presidentin välillä. Tästä äärimmäisestä tapauksesta huolimatta useimmiten tällainen päätöslauselma hyväksytään ilman fanfareja ja laajaa tukea.

Yksinkertaista päätöslauselmaa voidaan joissakin tapauksissa käyttää poliittisena työkaluna. Esimerkiksi yksi puolue, joka luulee, että sen jäsenet hyötyvät tietystä äänestyksestä, voi haluta saada toisen osapuolen jäsenet jonkin asian tietueisiin. Yleensä päätöslauselmasta äänestetään nimenhuutoäänestyksellä, joka pakottaa kongressin jäsenet joko äänestämään kyllä, ei tai pidättäytymään äänestämästä. Tällaisissa tapauksissa tietyt jäsenet voivat joutua palaamaan omalle piirilleen ja puolustamaan ääntään.