Yksinomainen talousvyöhyke (talousvyöhyke) on piste, joka ulottuu 200 meripeninkulman (370 km) etäisyydelle maan matalan veden merkistä, joka on rantaviivan piste, joka ei välttämättä ole sama kuin laskuvesi. Tällä alueella omistusmaalla on yksinoikeus tutkia, hyödyntää ja suojella meren omaisuutta tällä alueella. Esimerkiksi yksinomainen talousvyöhyke tekee selväksi, että maa voi porata ja myydä öljyä tai oikeuksia öljyyn määritellyllä alueella. Alue on aluevesien ja viereisen vyöhykkeen jatke.
Yksinomaisen talousvyöhykkeen ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää, mitkä muut vyöhykkeet ulottuvat mereen. Ensimmäinen mereen ulottuva raja on aluevesi, joka on alue, jolla tyypillisesti sovelletaan kaikkia maan tai lainkäyttöalueen lakeja. Tämä alue ulottuu 12 meripeninkulmaa (22.2 km) mereen. Viereinen alue on alue, jolla maa voi yleensä panna täytäntöön lakeja, kuten tulli- ja maahanmuuttolakeja. Se ulottuu 24 meripeninkulmaa (44.4 km) mereen.
Viereinen alue on osa talousvyöhykettä, samoin kuin aluevesit. Yksinomaisen talousvyöhykkeen jälkeen ovat avomeri. Tällä alalla kukaan ei voi esittää väitteitä, joita mikään kansainvälinen järjestö kunnioittaa. Joitakin kansainvälisiä lakeja voidaan panna täytäntöön, mutta kuka tahansa voi vaatia löytöjä ja resursseja.
Vuonna 1982 tehdyssä merioikeusyleissopimuksessa vahvistettiin nykyinen yksinomaisen talousalueen sääntö. Vaikka yleissopimus perustettiin 1980 -luvun alussa, se tuli voimaan vasta vuonna 1994. Siitä lähtien vyöhykkeet ovat olleet voimassa kaikissa rannikkovaltioissa. Joissakin tapauksissa maissa tai lainkäyttöalueilla, joilla ei ole rannikkoa, voi myös olla pääsy joillekin talousvyöhykkeen alueille.
Talousvyöhykkeellä maa tai lainkäyttöalue, jolla on oikeudet, hallitsee suuresti resurssien käyttöä, vaikka kansainvälisen yhteisön toiveet olisivatkin. Esimerkiksi Yhdysvallat voisi kerätä kalalajeja talousvyöhykkeellään pisteeseen, jota pidetään kestämättömänä. Riippumatta siitä, mitä muu maailma ajatteli, muilla mailla ei olisi oikeutta puuttua asiaan. Näin jotkut maat perustelevat valaanpyynnin.
Tapauksissa, joissa kahden maan maan välillä on alle 400 mailia valtameriä, talousvyöhyke voi olla rajoitettu alle 200 mailiin. Tällaisissa olosuhteissa maat yleensä jakavat erot tasaisesti. Jos esimerkiksi kahden maan välillä on 100 mailia (161 kilometriä), kummallakin olisi 50 mailia (noin 80.5 kilometriä) talousvyöhykettä.