Ylikansallinen on organisaatio, johon kuuluu jäseniä, jotka ovat jonkin kansakunnan rajojen ulkopuolella. Kauppajärjestöt, joiden jäseninä on useita maita, ovat yleisin järjestäytyneen liiton tai ryhmän tyyppi. Tavalliset ylikansallisen perustamisen syyt ovat hyödyttää jokaista jäsenmaata laatimalla kauppaan liittyviä standardeja, joiden lopullisena tavoitteena on säilyttää taloudellinen vakaus kaikissa järjestössä mukana olevissa valtioissa.
Toisinaan ylikansallisen organisaation rakenne mahdollistaa sen, että jäsenmaat voivat sopia poliittisista ja taloudellisista standardeista. Ylikansallinen voi esimerkiksi päättää, että jokainen unioniin osallistuva maa sallii kansanvaalit rajojensa sisällä, tai pyrkii antamaan lainsäädäntöä, joka tukee järjestön ideologiaa kauppatariffeista tai tuonnin ja viennin välisestä tasapainosta jäsenvaltioiden välillä . Ajan myötä ylikansallisen luonne voi muuttua, jolloin organisaatio voi sopeutua muuttuviin sekä poliittisiin että taloudellisiin olosuhteisiin.
Ylikansallisen toiminnan perusajatus on mahdollistaa yhteistyö tavalla, joka yleensä ylittää jonkin kansainvälisen kauppasopimuksen ehdot. Ei ole epätavallista, että ylikansallinen järjestö auttaa näiden sopimusten luomisessa jäsenvaltioiden välillä sekä luo politiikkoja ja menettelyjä, jotka auttavat tukemaan näitä sopimuksia. Samanaikaisesti tällainen organisaatio voi usein tarjota puitteet talouden romahtamisen minimoimiseksi tai ehkäisemiseksi missä tahansa jäsenvaltiossa, usein keskuspankin avulla. Koska maailmantaloudessa yhden kansantalouden epäonnistuminen voi merkitä vakavia seurauksia muiden maiden talouksille, ylikansallisen kykyä ainakin osittain korvata alkuperäinen romahdus pidetään erittäin tärkeänä.
Yksi yleisimmin hyväksytyistä ylikansallisista esimerkeistä on Euroopan unioni. Tämä unioni koostuu useista Euroopan kansoista, mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta, ja se toimii delegoimalla jonkin verran valtuuksia niille, jotka edustavat kutakin kansaa organisaatiossa. Tämä mahdollistaa organisaation liiketoiminnan harjoittamisen suhteellisen helposti samalla kun jokainen edustaja on vastuussa siitä, miten he tasapainottavat yksittäisten kansakuntien etujen suojaamisen ja koko unionin edun. Pienet kansakuntaryhmät, jotka yhdistävät syystä tai toisesta lyhyen aikavälin liittouman, katsovat usein Euroopan unionin rakennetta mallina oman rakenteensa hallintaan.