Ylivoimainen este on ranskalainen termi, jota käytetään usein sopimuksissa. Termi tarkoittaa “suurempaa voimaa” ja viittaa suuriin tekoihin, jotka vapauttavat velvollisuuksien täyttämisen tilanteissa, joihin osapuolet eivät voi vaikuttaa. Tällaiset lausekkeet sisältyvät monenlaisiin sopimuksiin, mukaan lukien palveluja ja tavaroita koskevat sopimukset.
Sopimus on sitova sopimus. Kun toinen osapuoli ei täytä velvoitteitaan, toinen osapuoli voi yleensä ryhtyä toimiin. Ylivoimainen este on lauseke, joka estää osapuolia ryhtymästä toimiin, jos velvollisuuksia ei noudateta sellaisten tekojen vuoksi, joita ei voida hallita. Näitä ovat luonnontoimet, kuten tsunamit, maanjäristykset ja tulvat. Se sisältää myös ihmisen luomia esteitä, kuten sota, hätätilat ja kiellot.
Ylivoimaisen esteen lausekkeissa luetellut teot eivät aina ole riittäviä tekosyitä osapuolen laiminlyönnille. Jopa silloin, kun tällaisia tekoja on tapahtunut tai tapahtuu, osapuoli voi olla mahdollista noudattaa sopimusta. Jos hän ei tee niin, hän voi olla vastuussa rikkomuksesta.
Harkitse esimerkiksi sopimusta, jossa yrityksen on tarkoitus lähettää tavaroita ulkomaille, mutta huomaa, että sota on alkanut, ja päättää olla tekemättä sitä. Jos sota käydään alueella, joka on suhteessa lähetykseen, ylivoimaisen esteen lauseke voi tarjota suojaa sopimuksen noudattamatta jättämiseltä. Jos sota kuitenkin sijaitsee kaukaisessa paikassa, jolla ei ole mitään yhteyttä tai vaikutusta lähetykseen, toimituksen laiminlyönti ei todennäköisesti ole suojattu ylivoimaisella esteellä.
Monet ihmiset uskovat, että ylivoimainen este merkitsee automaattisesti tiettyjä tekoja, ja jotkut teot sisältyvät yleisesti tällaisiin lausekkeisiin. Termillä ei kuitenkaan ole ehdotonta ja kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Jotkin lausekkeet voivat sisältää säädöksiä, jotka eivät sisälly muihin. Esimerkiksi jotkut sopimukset pitävät kolmannen osapuolen rikkomusta ylivoimaisena esteenä, kun taas toisissa tämä ei ole hyväksyttävää.
Tästä syystä on parasta, että ehdot esitetään mahdollisimman perusteellisesti. On myös tärkeää varmistaa, että lauseke tarjoaa suojan, joka kattaa molemmat osapuolet. Vaikka toisella osapuolella, esimerkiksi toimittajan roolista, on sopimus, joka näyttää sisältävän suurimman osan velvollisuuksista ja riskeistä, toisen osapuolen tulisi silti hakea lausekkeen kattamista.