Ympäristörikoksella tarkoitetaan yleisesti rikosta, joka tehdään ympäristöä vastaan. Useimmat lainvalvontaviranomaiset jakavat ympäristörikokset kahteen luokkaan: saastuminen ja uhat uhanalaisille lajeille. Kasvava tietoisuus ympäristöasioista johti ympäristörikosten torjuntaan monissa maissa XNUMX -luvulla, ja suuret lainvalvontaviranomaiset ottavat ympäristörikokset erittäin vakavasti. Se ei ainoastaan vahingoita ympäristöä, vaan sillä on usein vaikutuksia myös talouteen ja yleiseen elämänlaatuun.
Kun ympäristörikoksia tehdään, se ei yleensä johdu halusta tuhota ympäristöä, vaikka sen lopputulos on ympäristövahinkojen aiheuttaminen. Pilaantumisen tapauksessa ympäristörikollisuus voi ilmetä muun muassa myrkyllisen materiaalin polkemisena, toksiinien suojaamisen laiminlyönninä tai myrkkyjen tahattomana vuotamisena luonnolliseen ympäristöön. Myrkkyjen vapautumisen seurauksena ilma, maa tai maaperä saastuvat. Joissakin tapauksissa saastuminen voi aiheuttaa välittömän kuoleman tai vakavan ympäristöhaitan, kuten silloin, kun kemikaalivuodot aiheuttavat terveysongelmia pienissä yhteisöissä tai tappavat eläinpopulaatioita. Saastumisen vaikutus voi myös olla hienovaraisempi ja pitkäkestoisempi, kuten havaittiin kemiallisella DDT: llä, joka ei aina tappanut eläimiä suoraan, mutta vaikutti kuitenkin monien eläinpopulaatioiden vähenemiseen.
Pilaantumista säännellään tiukasti useimmissa maissa. Monissa maissa on valtion virastoja, jotka toimivat nimenomaan saastumisen torjumiseksi auttamalla lakien asettamisessa ja täytäntöönpanossa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ympäristönsuojeluvirasto (EPA) on mukana monenlaisissa pilaantumista estävissä kampanjoissa, joihin kuuluu esimerkiksi avustusrahaa saastuneiden alueiden puhdistamiseen ja päästöjen säätelyyn. Myös useita kansainvälisiä sopimuksia, kuten Kioton pöytäkirja, on tehty maailmanlaajuisen saastumisen estämiseksi.
Uhanalaisten lajien tapauksessa rikolliset voivat tehdä rikoksia suoraan teurastamalla uhanalaisia eläimiä tai ne voivat vahingoittaa elinympäristöään, mikä johtaa populaatiopaineeseen, joka asettaa nämä eläimet vaaraan. Kansainvälisen sopimuksen mukaan useimmat kansat syyttävät ankarasti teurastamisesta ja kaikenlaisesta uhanalaisten lajien kaupasta, lukuun ottamatta eläintarhoja ja jalostusohjelmia, jotka yrittävät pelastaa nämä eläimet. Luontotyyppien vahingoittaminen on ympäristörikos, jota on joissakin tapauksissa vaikeampi syyttää ja säännellä, koska siihen liittyy usein yritysten ja kyseisten uhanalaisten lajien ristiriitaisia etuja.
Ympäristörikollisuuden torjunta on tärkeää, koska se auttaa varmistamaan, että tuleville sukupolville on edelleen olemassa ympäristö. Jotkut aktivistit väittävät myös, että ihmiset ovat vastuussa siitä, että maapallo on turvallinen ja terveellinen paikka eläimille ja kasveille, koska kaikki elämän muodot liittyvät toisiinsa.