Kaavoitus viittaa yleiseen käytäntöön kaupunkisuunnittelussa, jossa yleissuunnitelma laaditaan päättämään, miten maata tulisi parhaiten hyödyntää. Yleissuunnitelma jakaa alueen useisiin “vyöhykkeisiin”, jotka määräävät, millaisia asioita näille vyöhykkeille voidaan rakentaa ja millaisia yrityksiä voidaan hyväksyä. Aluelainsäädäntö voi muuttua äärimmäisen monimutkaiseksi, ja monille maan ostamista harkitseville ihmisille olisi hyvä neuvotella lakimiehen kanssa vallitsevista maankäyttölakeista varmistaakseen, että he voivat käyttää maataan haluamallaan tavalla.
Näillä laeilla on useita tehtäviä. Aluksi ne suojaavat olemassa olevia yrityksiä ja asuntoja. Esimerkiksi alueella, jolla ei ole kaavoituslakeja, yritys voisi rakentaa tehtaan asuinalueen keskelle, mikä voi vaikuttaa asukkaiden elämänlaatuun. Lait varmistavat, että maankäyttö on johdonmukaista tietyllä alueella ja että ristiriitaiset käyttötavat, kuten raskaan teollisuuden ja asuintalot, pidetään erillään toisistaan kaikkien mukavuuden vuoksi.
Monet kaupungit käyttävät myös kaavoituslakeja suojellakseen ulkonäköään. Esimerkiksi laki voi rajoittaa alueen rakentamisen tietyn määrän kerroksiin tai estää asuinkompleksien rakentamisen tietylle naapurustolle. Lakien avulla varmistetaan myös, etteivät naapurit loukkaa toisiaan uudisrakentamisen yhteydessä; Useimmat vaativat esimerkiksi, että uuden rakenteen jalanjälki on merkittävästi pienempi kuin sen rakennettu tontti, mikä varmistaa, etteivät ihmiset esimerkiksi rakenna koteja, jotka estävät naapureiden näkemykset.
Kaupungit voivat myös käyttää tällaisia lakeja tiettyjen alojen edistämiseen. Esimerkiksi kaupunki voi avata kevyen teollisuusalueen kannustaakseen yrityksiä muuttamaan, tai maaseudulle voidaan luoda erillinen maatalousvyöhyke, joka kannustaa ihmisiä jatkamaan maanviljelyä asuinalueiden rakentamisen tai maatilojen muuntamisen sijaan teollisuuskäyttöön. . Pohjimmiltaan tämä prosessi auttaa hallitsemaan kehitystä, mieluiten tavoitteena tehdä siitä kestävä, miellyttävä ja kiistattomia, vaikka nämä tavoitteet eivät aina täyty.
Historiallisesti kaavoituslakeja käytettiin myös rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen tai luokkasyrjintään. Monet kansat ovat poistaneet tällaiset lait kirjoistaan, koska ne eivät ole enää laillisia, ja toisinaan joku voidaan haastaa tuomioistuimeen sillä perusteella, että se syrjii epäoikeudenmukaisesti. Lakit kohtaavat myös oikeudellisia haasteita esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa jotkut ihmiset väittävät, että ne ovat vaarallisen lähellä “omaksumista”, mikä on kielletty oikeustodistuksessa.
On mahdollista muuttaa aluetta. Esimerkiksi 21. vuosisadan alussa käsite sekakäyttöisistä alueista, joissa on asuin- ja kaupallisia käyttötarkoituksia, tuli varsin suosittu. Monet kaupungit aloittivat uudelleensijoituskampanjat ja merkitsivät tuloksena olevat alueet “sekakäyttöön” tai “live/työ” -alueiksi ja edistävät niitä sosiaalisesti edistyksellisinä. Tämä prosessi voi olla hyvin monimutkainen ja kestää usein vuosia, kun ihmiset keskustelevat päätöksen lopullisesta vaikutuksesta.