Ehkä pakottavin syy siihen, miksi elämää on vaikea määritellä, on objektiivisten mittausvälineiden puute. Kaikki inhimilliset menetelmät määrittelemättömien määrittelemiseksi (tiede, filosofia, uskonto, metafysiikka jne.) Rajoittavat jollain tavalla itseään. Toisin kuin muut elävät organismit, ihmiset näyttävät ajavan kvantifioimaan ja luokittelemaan ympäröivää maailmaa. Jos voimme kuvata ilmiön, kuten “elämän”, riittävän hyvin, voimme tuoda jonkinlaista järjestystä kaaoksesta. Ongelmana on, että kun yksi toimiva määritelmä on luotu, aiemmin tuntematon kasvi tai eläin voi ilmestyä ja uhmaa määritelmää.
Tiedemiehillä on useita pätevyyksiä, joita he käyttävät elämän määrittämiseen, mukaan lukien kyky lisääntyä ja reaktio ulkopuolisille ärsykkeille, kuten valolle tai lämmölle. Mutta tietyt tietokonevirukset voivat käyttää elektroniikkaa monistuakseen, ja jotkin epäorgaaniset materiaalit voidaan suunnitella vastaamaan ulkoisiin ärsykkeisiin – esimerkiksi muoveihin, jotka kutistuvat altistumisesta lämmölle. Tietokoneviruksia ja muovia ei yleensä pidetä elävinä organismeina, mutta ne täyttävät vähintään yhden tutkijoiden käyttämistä kriteereistä. Tieteelliset menetelmät ja periaatteet eivät yksin voi kuvata riittävästi kaikkia elämän alkuaineita.
Aivan kuten elottomilla esineillä voi olla samanlaisia ominaisuuksia kuin elävillä organismeilla, myös elävillä organismeilla voi olla samanlaisia ominaisuuksia kuin esineillä, jotka eivät ole elossa. Esimerkiksi ihmislapsessa on mitattavissa oleva määrä rautaa, rikkiä, sinkkiä, kalsiumia, hiiltä, vettä ja suolaa. Sattumalta satunnainen näytteenotto sorasta ja maanpinnasta sisältää myös nämä elementit. Elämä ei siis ole täysin määritelty elementtien ainesosaluettelolla.
Kokemus kertoo, että muut maailmassa esiintyvät elementit (mineraalit, vesi, metallit jne.) Voivat vaikuttaa elämään, mutta eivät ole täynnä tätä määrittämätöntä voimaa. Ihmiset voivat mitata ympärillämme olevat esineet eläimiksi, vihanneksiksi tai mineraaleiksi, mutta emme voi kaapata ja tutkia sitä elämänvoimaa, joka tukee suurinta puuta ja pienintä yksisoluista organismia.
Filosofisesta tai metafyysisestä näkökulmasta elämä tapahtuu riippumatta siitä, voimmeko ihmiset mitata sen vai emme. Se, että olemme tuntevia (kykeneviä ymmärtämään itseämme ja ajattelemaan), kertoo meille, että olemme todella täynnä tätä voimaa. Myös kasveja ja eläimiä, joilla on yhteisiä omia orgaanisia rakenteitamme, sanotaan olevan elossa.
Uskonnolla on myös ollut rooli pyrkimyksissämme määritellä elämä. Monet uskonnot uskovat, että elämä on lahja, jonka on lähettänyt hyväntahtoinen Luoja, joka käynnisti kaikki tämän voiman ylläpitämiseksi tarvittavat biologiset prosessit. Tämän suuruuden ja laajuuden voima on ihmisen ymmärrettävissä, joten monet ihmiset kokevat hengellisistä ja filosofisista syistä pakotetun hyväksymään elämän määrittelemättömät ominaisuudet.