Monille nykyajan ihmisille on vaikea ymmärtää, miksi rakastaisit sydämestäsi, kun meille opetetaan varhaisesta lapsuudesta, että aivot ovat siellä, missä olemuksemme näyttää asuvan. Kuten monien yleisten uskomusten kohdalla, parempi ymmärtäminen edellyttää katsomista kauas historiaan muinaiseen Kreikkaan. Muinaiset kreikkalaiset uskoivat, että sydän oli kaiken paikka, samalla tavalla kuin useimmat nykyajan ihmiset uskovat, että aivot ovat keskeisiä siinä, mikä tekee ihmisistä itsensä. Aristoteles opetti, että sydän kontrolloi kaikkea järkeä, tunteita ja jopa päivittäisiä ajatuksia.
Aristoteleen opetus sydämestä tunteiden paikkana siirtyi roomalaisille. Lääkäri Galenilla, joka loi pohjan suurelle osalle myöhempää lääketiedettä lännessä, oli kokonainen teoria verenkiertoelimistöstä. Tässä teoriassa sydämen sanottiin olevan paikka, jossa tunteet tapahtuivat, kun taas rationaalinen ajattelu tapahtui aivoissa ja intohimot saivat alkunsa maksasta.
Egyptiläiset pitivät myös sydäntä elimenä erittäin tärkeänä, ja monet heistä olisivat todennäköisesti myös ymmärtäneet, mitä on rakastaa sydämestä. Egyptiläisessä mytologiassa sydämen sanottiin sisältävän jotakin elintärkeää sielun olemusta, niin että kuollessaan sitä punnittiin höyhentä vasten, jotta päätettiin, pääsisikö ihminen paratiisiin.
Useimmat nykyajan ihmiset on opetettu, että aivot ovat siellä, missä kaikki heissä tapahtuu, joten on vaikea kuvitella, kirjaimellisesti, että sydän on yhteydessä rakkauteen. Useimmat tunteet liittyvät kuitenkin muihin elimiin yhteisessä puheessa. Ihmiset saavat perhosia vatsaan, kun he ovat hermostuneita, tuntevat jotain suolistossa ja syvä kipu puristaa sydämen rinnoista. Tämä kaikki on järkevää, kun tarkastellaan hieman syvemmin fysiologisia reaktioita tunteisiin ja sitä, että ihmiset tuntevat ne akuutimmin muissa elimissä kuin aivoissa.
Todellakin, ymmärtääkseen rakkautta sydämestä, ei tarvitse katsoa pidemmälle kuin hyvin perusfysiologia, jonka useimmat ihmiset ovat todennäköisesti kokeneet henkilökohtaisesti ja joihin kreikkalaiset itse todennäköisesti perustuivat omaan uskomukseensa. Jännitystila, tila, joka liittyy ehdottomasti sekä rakkauteen että seksuaaliseen vetovoimaan, tuntuu ennen kaikkea sydämessä. Kun keho valmistautuu johonkin jännittävään, syke kiihtyy, mikä lisää verenkiertoa koko kehossa. Tämä nopea sydämenlyönti, enemmän kuin mikään aivojen läpi kulkeva tai vatsassa jyrisevä ajatus, on todennäköisesti se, mikä on ikuisesti yhdistänyt tuon elimen rakkauden elimeksi.