Latinalaisen kuolleen kielen kutsuminen on semantiikka. Jotkut väittävät, että latina ei ole kuollut, vaan se elää jokapäiväisellä kielellä, jota miljardit ihmiset käyttävät ympäri maailmaa. Toiset väittävät, että koska roomalaiskatolinen kirkko julkaisee rutiininomaisia päivityksiä latinaan, se on edelleen elossa ja kehittymässä.
Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan enää käytä latinaa päivittäin tiettyjen uskonnollisten olosuhteiden ulkopuolella, joissa perinne määrää sen käytön. Se ei ole enää kenenkään äidinkieli. Vaikka sen käyttöä opetetaan edelleen, latinaa ei enää pidetä kehittyvänä kielenä nykyaikaisimpien kielten tasolla.
Syitä latinalaisen kuolemiseen on monia. Ehkä merkittävin liittyy Rooman valtakunnan hajoamiseen. Rooman aikakaudella kieli oli enemmän standardoitua. Aivan kuten englannin opiskelu on elintärkeää Yhdysvalloissa asuville nykyään, menestyäkseen todella roomalaisina aikoina, latinaa on opittava.
Koska Rooma oli tuolloin länsimaiden voimakkain poliittinen kokonaisuus, useimmat niistä, joilla oli kunnianhimoa menestyä sen suuressa järjestelmässä, halusivat oppia latinaa. Tämän seurauksena kieli levisi nopeasti. Nopea laajentuminen alkoi kuitenkin lopulta tasoittua ja lopulta laskea.
Latinaa käytettiin edelleen keskiajalla. Koko Euroopassa se pysyi valinnan kielenä. Kuitenkin, koska mikään ei yhdistänyt mantereita, yhtenäistä kieltä ei tarvittu. Niin hitaasti, satojen vuosien aikana latina alkoi muuttua, kun eri alueet kehittivät omia murteitaan ja omituisuuksiaan.
Lopulta näistä murteista tulee riittävän ainutlaatuisia, jotta ne voidaan nimetä omiksi kieliksi. Nykyään tunnemme ne romantiikan kielinä. Yleisimmin puhuttuja ja tunnistettavimpia näistä sukulaiskielistä ovat: espanja, portugali, italia ja ranska. Romansi, vähän puhuttu kieli, jota käytetään hyvin pienessä osassa Sveitsiä, voi olla moderni kieli, joka muistuttaa lähinnä klassista latinaa.
Vaikka latina ei ole suoraan yhteydessä romaanikieliin, sillä on silti ollut vaikutusta moniin muihin kieliin. Esimerkiksi englanti, joka ei ole yksi romantiikan kielistä, vaan germaaninen, voi jäljittää lähes kaksi kolmasosaa sanoistaan latinalaisiin juuriin. Roomalaiskatolisen kirkon lisäksi latinaa käytetään laajasti myös tiede- ja matematiikkayhteisöissä.