Miksi me väristämme?

Ihmiskeholla on monia hämmästyttäviä järjestelmiä, jotka auttavat meitä toimimaan sujuvasti eri olosuhteissa. Kehollamme on homeostaattisia toimintoja, jotka valvovat, säätävät ja säätelevät tärkeitä järjestelmiämme automaattisesti tietämättämme. Hengitystä, sykettä, painon säätelyä ja verenpainetta säädellään alitajuisesti. Vilunväristykset ovat vain yksi näistä homeostaattisista toiminnoista, joita kehomme käyttää säätelemään kehon lämpötilaa. Kutsutaan myös termoregulatiiviseksi vilunväristykseksi, väristämme pyrkien pitämään itsemme lämpimänä.

Aivomme sekä tietoisesti että alitajuisesti havaitsevat kylmän samanaikaisesti eri aistijärjestelmien kautta, mikä saa kehon värisemään – värinän kehottava aistijärjestelmä ei ole sama kuin tietoinen kylmän havaitseminen. Kehomme yrittää ylläpitää ydinlämpötilaamme 98.6 astetta Fahrenheit (37 astetta) ympäristön lämpötilasta huolimatta. Yritettäessä välttää hypotermiaa, jossa kehon lämpötila on laskettu vaaralliselle tasolle, lihaksemme kehotetaan supistumaan ja laajentumaan nopeasti, mikä johtaa vilunväristyksiin. Tämä puolestaan ​​tuottaa enemmän lämpöä luustolihaksissa lämmittääksemme elimiämme. Se kuluttaa paljon energiaa, ja voimakas värinä on viimeinen keino yrittää pysyä lämpimänä. Vilunväristyksen ohella hampaasi voivat loksahtaa leuan lihasten kiristymisen vuoksi.

Joissakin tapauksissa vapisemme anestesian jälkeen, koska lääkkeet ja lääkkeet vaikuttavat kehon kykyyn säätää lämpötilamme. Tämä voi johtaa kehon ydinlämpötilan laskuun, ja värisemme kompensoidaksemme. Se on yleensä ohimenevä sivuvaikutus, ja sen pitäisi korjaantua alle tunnissa.

Kuumeesta kärsivät voivat myös vilunväristyksiä ja vapista vilunväristyksillä. Vaikka niiden lämpötila voi olla yli 98.6 astetta, aivot ovat nostaneet kehon lämpötilan “asetuspistettä” kuumeen alkamisen jälkeen. Tämä kehottaa kehoa tekemään asioita lämmittääkseen sitä. Vilunväristykset kuumettaessa aiheuttavat enemmän lämpöä kuin kylmässä, mikä nostaa kehon lämpötilaa entisestään.

Vilunväristykset ovat vain yksi tapa, jolla kehomme toimii ylläpitääkseen itseään – ota se vihjeeksi päästäksesi pois kylmästä tai lisää uusi kerros. Muista myös, että ikääntyessämme aistijärjestelmämme kykenevät tunnistamaan lämpötilan muutokset ja reagoimaan sen mukaan. Iäkkäiden ihmisten pitäisi luottaa vähemmän kehomme automaattisiin vastejärjestelmiin ja enemmän terveeseen järkeen äärimmäisessä pakkasessa tai kuumuudessa.