Asiassa on paljon historiaa, vivahteita ja monimutkaisuutta, mutta yksi tärkeimmistä syistä, miksi Pakistan luotiin, johtui uskonnosta. Ison -Britannian vallan alla oleva siirtomaa -Intian rönsyilevä maa -alue jaettiin kolmeen eri paikkaan. Jokainen niistä luotiin, koska suurin osa sen asukkaista palvoi yhtä kahdesta uskonnosta, hindulaisuudesta ja islamista. Tämä tapahtui vuonna 1947.
Intian itsenäisyysliike alkoi tosissaan 19 -luvun loppupuolella. Sitten se sai voimaa 20 -luvun alussa, kun nationalismi pyyhkäisi Aasian ja Afrikan samalla tavalla kuin Eurooppa vuosisataa aiemmin. Ristiretkeläiset, kuten Mohandas Gandhi, alkoivat kampanjoida Ison -Britannian itsenäisyyden puolesta. Itsenäisyyskampanja sai kansainvälistä huomiota, suurelta osin Gandhin ja muutaman muun rohkean ihmisen toiminnan ansiosta, ja paine oli lopulta liikaa Britannian sivuuttaa.
Intia ei kuitenkaan ollut vain yksi maa, joka oli täynnä samanhenkisiä ihmisiä palvonnassaan. Kaksi pohjimmiltaan erilaista uskontoa hallitsi maailman toiseksi väkirikkaimman maan sielullista maisemaa. Näiden kahden uskonnon seuraajien välinen konflikti ylitti siirtomaa -Intian osuuden Intiaan ja Pakistaniin. Hindulaisuudessa, joka on yksi maailman vanhimmista uskonnoista, oli miljoonia kannattajia Intiassa. Islam onnistui samoin, vaikka sen historia oli paljon lyhyempi.
Britannia jakoi siirtomaa -Intian väestön huolenaiheiden mukaan. Intia oli silloin ja on edelleen asuttu pääasiassa hinduilla. Pakistanissa sen sijaan oli ja on edelleen enimmäkseen muslimiväestö. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole homogeeninen, ja osio erotti monet ihmiset perheistään.
Aivan kuten Berliinin muurin rakentaminen, Intian jakaminen loi yhtä monta ongelmaa kuin ratkaisi. Intia oli enimmäkseen hindulainen maa, kyllä, mutta sillä oli suuri muslimivähemmistö. Sama pätee päinvastoin Pakistaniin, joka oli alun perin kaksi maisemaa. Vuonna 1947 Pakistan oli itse asiassa Länsi- ja Itä -Pakistan, Intia suorastaan keskellä. Intia jakoi molemmat maat ilman tapaa yhdistää nämä kaksi maata. Itä -Pakistanista tuli Bangladesh vuonna 1971.
Pesäkkeen äkillinen jakautuminen kahteen eri maahan johti joukkokuolemiin. Muslimit lähtivät Pakistaniin ja hindut Intiaan. Joidenkin arvioiden mukaan ”väestönvaihto” on yli 14 miljoonaa. Lähtö johti joukkokaaokseen ja hysteriaan, johon usein liittyi väkivaltaa. Monissa tapauksissa uskoon perustuvat joukkomurhat tapahtuivat maaviivojen takana.
Toinen valtava kohta Intian ja Pakistanin välillä väkivaltaisesta keskustelusta on ollut kahden maan välinen alue, jonka molemmat valtiot väittävät. Osa tästä alueesta, joka tunnetaan nimellä Kashmir, on ollut useiden konfliktien paikka, ja se on yksi alueellisten kiistojen militarisoituneimmista alueista Pakistanin, Intian ja Kiinan määräysvallassa. Konfliktit tästä alueesta ja muista vakavista asioista ovat johtaneet Intian ja Pakistanin välillä kärjistyneeseen asekilpailuun, jossa molemmat osapuolet väittävät omaavansa ydinaseita.