Lähes kaikilla kansakunnilla voi olla sekatalous. Sekatalous yhdistää yksityisen yrittäjyyden ja kollektiivisen taloudellisen toiminnan elementtejä ja kuuluu puhtaan kapitalismin ja puhtaan sosialismin kahden pylvään väliin. Kansat, kuten Norja ja Saksa, ovat tasapainossa lähellä tätä spektriä ja ovat parhaita esimerkkejä tästä taloustyylistä, mutta sekä Yhdysvalloilla että Kiinan kansantasavallalla voidaan perustellusti sanoa, että niillä on sekatalous. Tällainen taloudellinen organisaatio nähdään useimmiten demokratioissa, mutta sekatalous voi olla olemassa myös monenlaisissa muissa poliittisissa järjestelmissä.
Ajatus sekataloudesta on teollisen aikakauden tuote. Aiemmissa yhteiskunnissa oli erilaisia taloudellisia rakenteita ja järjestelyjä, jotka perustuivat usein tapoihin, perinteisiin, uskontoon tai muihin tekijöihin, joilla ei ollut juurikaan tekemistä järjestäytyneen poliittisen elämän tai taloudellisten voimien kanssa. Teollistuminen vapautti valtavat tuotantovoimat maailmassa, mutta johti myös kurjuuteen ja vaikeuksiin. Kansakunnat yrittivät hyödyntää tuottavia voimia ja rajoittaa samalla tavallisten ihmisten kärsimyksiä.
Bismarckin Saksa on hyvä esimerkki varhaisesta yrityksestä luoda sekatalous. Saksan keisarikunnan talousjärjestelmä oli pohjimmiltaan kapitalistinen, ja rikkaista teollisuusmiehistä, kuten Kruppin perheestä, tuli valtavan rikas. Vakuutuksena vallankumoukselta Bismarckin hallitus ryhtyi sääntelemään työoloja ja rahoittamaan sosiaalietuuksia pyrkien helpottamaan työntekijöiden elämää. Saksan hallitus valvoi ja tuki myös suuria teollisuusyrityksiä, kuten kansallisen rautatiejärjestelmän luomista.
Nykymaailmassa sekatalous on hyvin yleinen demokraattisissa yhteiskunnissa, vaikka tasapaino julkisen valvonnan ja vapaan yrittämisen välillä vaihtelee suuresti. Norjalla on pitkät perinteet tarjota vahva sosiaalinen turvaverkko, mutta silti suojella omistusoikeuksia ja edistää kapitalistista taloutta. Yhdysvallat on yleensä osoittanut vahvempaa sitoutumista kapitalistiseen talousjärjestelmään, mutta käyttää edelleen valtion sääntelyä rajoittaakseen jossain määrin markkinapaikkaa ja tarjoaa joitain palveluja sosiaalisella pohjalla eikä markkinapaikan kautta.
Epädemokraattinen yhteiskunta voi hyödyntää myös sekataloutta. Moderni Kiina on hyvä esimerkki tästä. 20 -luvun viimeisinä vuosina Kiina päätti hyödyntää markkinataloustiedettä talouskasvun ja kehityksen edistämiseksi. Kommunistinen puolue säilytti kuitenkin täydellisen vallan kansakunnan poliittisessa elämässä ja piti myös monenlaisia taloudellisia valvontatoimia.