Kriisinhoitopalvelut kattavat joukon sosiaali- ja mielenterveyspalveluita, jotka ovat yleensä saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa. Nämä palvelut on yleensä suunniteltu tarjoamaan välitöntä ja intensiivistä apua äärimmäisissä tunne- tai henkisissä vaikeuksissa oleville ihmisille. Tämä apu voi olla puhelinpalvelupuhelinten, tukiryhmien, turvakotien, siirtymäasumisen, mielenterveys- ja riippuvuusneuvonnan, koulutuksen, edunvalvontapalvelun tai liikkuvien ammattilaisryhmien muodossa, jotka voivat matkustaa suoraan kriisissä olevan henkilön paikalle. Tarkat saatavilla olevat palvelut vaihtelevat paikkakunnittain.
Mielenterveyskriiseihin, itsemurha-ajatuksiin, addiktioon puuttumiseen, raiskauksiin ja perheväkivallan uhreihin liittyvissä ongelmissa on usein palveluita, jotka on räätälöity erityistarpeisiin. Mielenterveysalan ammattilaiset ja sosiaalityöntekijät ovat yleensä eturintamassa näiden kriisipalveluiden tarjoamisessa. Jokaisen kriisityöntekijän ensisijainen huolenaihe on varmistaa, että hätätilanteessa oleva henkilö on turvassa. Jos ammattilainen toteaa, että tilanne on niin vakava, että henkilö tarvitsee psykiatrista sairaalahoitoa, interventioterapeutti auttaa usein asianmukaisiin tiloihin pääsyssä.
Mielenterveysongelmat liittyvät ehkä yleisimmin kriisipalveluiden tarpeeseen, mutta moniin muihinkin asioihin on tarjolla hätäresursseja. Monilla yhteisöillä on käytössä järjestelmiä, jotka auttavat väkivallan uhreja löytämään sopivaa neuvontaa, tukiryhmiä tai suojaa. Jotkin alueet tarjoavat myös tuomioistuin- tai lääketieteelliseen vaikuttamiseen liittyviä interventiopalveluita.
Kriisinhoitopalveluihin päästään joskus muiden hätäpalvelujen, kuten sairaaloiden ja paikallisten lainvalvontaviranomaisten, kautta. Lääketieteellinen henkilökunta soittaa usein kriisityöntekijöille auttaakseen koordinoimaan jälkihoidon tukipalveluita ihmisille, joilla on mielenterveys-, tunne- tai riippuvuusongelmia. Lainvalvontaviranomaiset voivat myös ohjata fyysisen tai seksuaalisen hyväksikäytön uhrit asianmukaisiin palveluihin.
Puhelinpalvelu on usein ensimmäinen yhteyspiste vaikeuksissa olevan henkilön ja kriisipalveluiden välillä. Näillä viestintälinjoilla on yleensä joko ammatillisia ohjaajia tai koulutettuja vapaaehtoisia, jotka tarjoavat tukea, tietoa ja seurantapalveluita soittajalle. Joillakin kansainvälisillä järjestöillä, kuten Anonyymit Alkoholistit, on kriisipalveluja saatavilla puhelimitse ja Internetissä.
Kriisipalveluita on saatavilla monenlaisiin tilanteisiin. Tietoa siitä, mitä palveluita tietyllä paikkakunnalla on saatavilla, saa yleensä paikallisista mielenterveys- tai sosiaalipalveluista. Nämä resurssit voivat olla myös Internetissä tai ottamalla yhteyttä paikalliseen sairaalaan.