Yhdysvaltain perustuslaissa on useita perustuslakimuutoksia, jotka koskevat äänioikeutta. Ajan myötä, kun Amerikka edisti kaikkien kansalaistensa suurempia kansalaisvapauksia, myös äänioikeudet ovat muuttuneet. Tärkeimmät tarkistukset, jotka koskevat kaikkien ihmisten äänioikeutta tai äänioikeutta, ovat seuraavat: Tarkistus 15, tarkistus 19, tarkistus 24 ja tarkistus 26.
Kun Yhdysvallat muodostettiin, äänioikeutetut kansalaiset olivat pääasiassa valkoisia miehiä. Vapautetut mustat miehet voisivat myös äänestää, mutta orjia pidettiin omaisuutena – ei kansalaisina – ja siksi he kielsivät äänestyksen. Lisäksi valtiot voisivat hallinnoida kyselyveroja, mikä toisinaan jätti köyhemmät ihmiset ilman äänioikeutta, jos heillä ei ollut varaa veroon. Naisilla ei ollut äänioikeutta. Useimpien osavaltioiden äänestäjien oli myös oltava 21 -vuotiaita ennen äänioikeuden saamista.
Ensimmäinen tarkistus näiden epäoikeudenmukaisuuksien poistamiseksi oli tarkistus 15, joka ratifioitiin vuonna 1870. Ensimmäistä kertaa mustia pidettiin äänioikeutetuina kansalaisina, eikä keneltäkään minkään maan kansalaiselta voitu evätä äänioikeutta rodun perusteella. Tästä muutoksesta huolimatta maassa oli alueita, jotka eivät sallineet mustien äänestää, jos he eivät voineet todistaa kykenevänsä lukemaan tai kirjoittamaan. Tämän epäoikeudenmukaisen käytännön kieltäminen kesti vuoden 1965 äänioikeuslain, joka todella avasi äänestysprosessin kaikille afroamerikkalaisille kansalaisille.
Tarkistus 19 syntyi uskomattoman pitkän taistelun tuloksena naisten äänioikeudesta. Se hyväksyttiin vuonna 1920 ja se antoi kaikille kansalaisille äänioikeuden sukupuolesta riippumatta. Silti äänioikeudet evättiin niiltä, jotka eivät voineet maksaa äänestysveroja. Köyhät kansalaiset odottivat vuoteen 1964 asti 24. tarkistuksen hyväksymistä, joka kumosi äänestysverot ja lisäsi luokkaoikeutta äänestysjärjestelmässä.
Viimeinen perustuslain muutos äänioikeuteen koski tarkistusta 26, joka hyväksyttiin vuonna 1971. Tämä laajensi äänestyksen koskemaan kaikkia 18 -vuotiaita tai vanhempia. Tämän muutoksen sysäys oli suurelta osin tuolloin tapahtuneen valtavan nuorisoliikkeen tulos. Vietnamin sodan raivostuessa ja luonnoksen ikärajaksi asetettiin 18 vuotta, monet väittivät, että oikeuksien rikkominen oli pyytää ihmisiä taistelemaan sotaa, kun he eivät äänestäneet kansalaisia. Nuorisoliikkeen vahvuus tarjosi myös uuden mahdollisuuden nuorille aikuisille osallistua poliittisesti. Järjestetty äänestys korkeakouluikäisten opiskelijoiden keskuudessa voi vaikuttaa merkittävästi vaaleihin.
Toinen muutos, joka muutti äänestysprosessia, oli 17. Tämä tarkistus vaati senaattorien suoraa valintaa. Ennen äänestystä yleisöllä ei ollut suoraa tapaa valita edustajiaan senaatissa. Monet ihmiset ovat vain hämärästi tietoisia kovasta taistelusta äänestyksestä alkaen Yhdysvaltojen historiasta ja vallankumouksellisesta sodasta. Näiden oikeuksien vaatimuksesta huolimatta monet eivät edelleenkään äänestä tai pidä äänestystä merkityksettömänä tai turhana. Molemmat suuret poliittiset puolueet ovat ottaneet monia askeleita kohti äänestysaktiivisuuden lisäämistä, jotta yhä useammat ihmiset osallistuvat tähän kaikkien kansalaisten perusoikeuteen.