Näytelmäkirjailija William Shakespearen tiedetään perustuvan useisiin näytelmiinsä vanhemmista lähteistä. Shakespearen tragedia tai ongelmanäytelmä “Ateenan Timon” voi olla peräisin muinaisista kreikkalaisista teoksista, kuten Lucianin “Timon misantrooppi” ja Plutarkhoksen “Antoniuksen elämä”. Timonin luonne on myös ikivanha. Hänen uskotaan esiintyneen eloonjääneissä Phrynicuksen kreikkalaisissa tragedioissa. Timoniin viittaa myös kreikkalainen koomikko Aristophanes.
Alun perin kirjailijan tragedioiksi pidettyä ”Ateenan Timonia” on sittemmin pidetty ongelmapelaamisena, koska teoksessa on myös komediaelementtejä. Näytelmää ei luultavasti tuotettu Shakespearen aikana, eikä se todennäköisesti valmistunut hänen kuolemansa aikaan. Jotkut tutkijat uskovat, että sen ovat kirjoittaneet Shakespeare ja toinen näytelmäkirjailija Thomas Middleton.
”Ateenan Timonin” päähenkilö on rikas ateenalainen Timon, joka on misantrooppi tai henkilö, joka ei pidä muista. Näytelmän alussa Timon on itse asiassa antelias hahmo, mutta hän muuttuu menettäessään vaurautensa ja hän on kieltänyt ne, joita hän oli aiemmin auttanut. Timon esiintyi ensimmäisenä hahmona 5. vuosisadalla eaa, Phrynicus -nimisen näytelmäkirjailijan tragedioissa, joka oli yksi Kreikan tragedian varhaisimmista kirjoittajista. Phrynicuksen kokonaisia näytelmiä ei ole säilynyt, vain muutama fragmentti. Uskotaan kuitenkin, että yksi hänen tragedioistaan keskittyi Timonin luonteeseen.
Ateenan Timonin luonteen mainitsevat myös myöhemmät kreikkalaiset näytelmäkirjailijat ja kirjailijat. Timon viitataan näytelmäkirjailija Aristophanesin komediassa “Lysistrata”. Siinä naisten kuoro laulaa Timonista ja kutsuu häntä “Furien todelliseksi poikaksi” ja “kovaksi asiakkaaksi”. Plutarch ja Platon mainitsevat myös saman nimisen hahmon, kuten myöhemmät roomalaiset kirjailijat, kuten näytelmäkirjailijat Seneca ja Plinius vanhempi.
Uskotaan, että kaksi teosta, jotka todennäköisesti inspiroivat Shakespearen ”Ateenan Timonia”, olivat Plutarkhoksen ”Marcius Antoniuksen elämä” ja kreikkalaisen satiiristin Lucianin ”Timon, misantrooppi”. Timon mainitaan vain lyhyesti Plutarkhoksen teoksessa. Shakespeare on ehkä lukenut nämä kaksi teosta ennen näytelmänsä kirjoittamista. Toinen mahdollinen lähde näytelmälle on kokoelma tarinoita nimeltä The Palace of Pleasure, joka julkaistiin vuonna 1566 ja jonka on kirjoittanut William Painter. Iloituksen palatsin ensimmäinen osa sisälsi 60 tarinaa, joista yksi oli nimeltään “Ateenan Timon” ja kertoi tarinan “ihmiskunnan vihollisen Ateenan Timonin oudosta ja petollisesta luonteesta kuolemallaan, hautaamisellaan, ja epitafia. “