Termiä “aakkosnumeerinen” käytetään viittaamaan 26 latinalaisen kirjaimen ja 10 arabialaisen numeron joukkoon, jota monet kansat ympäri maailmaa käyttävät. Tämän artikkelin teksti on aakkosnumeerinen, koska se sisältää sekä kirjaimia että numeroita. Usein kuluttajia kannustetaan myös käyttämään tällaisia koodeja salasanoina, koska kirjaimia ja numeroita sekoittavat koodit ovat tyypillisesti vaikeampia murtaa kuin ne, joissa on vain yksi tai toinen. Monet ihmissuhteet käyttävät tätä koodia, aivan kuten monet ihmiset aina, kun he kirjoittavat muistiin nimensä ja puhelinnumeronsa tai antavat jollekin osoitteensa.
Arabialaisia numeroita on käytetty numeroiden tallentamiseen vuosisatojen ajan, vaikka ne saavuttivat lännen vasta noin 12 -luvulla. Kesti useita vuosisatoja, ennen kuin numerot hyväksyttiin laajalti. Sen lisäksi, että arabialaiset numerot toimivat tehokkaana ja helpommin luettavana vaihtoehtona roomalaisille numeroille, ne sisälsivät myös tärkeän nollan käsitteen. Numeroita on kymmenen, mikä tarkoittaa, että niiden edustama numerojärjestelmä on 10 -kantainen perusjärjestelmä.
Latinalaisia aakkosia on kehitetty myös vuosisatojen ajan, ja sitä käytetään laajalti kirjalliseen viestintään monilla kielillä. Varhaiset yritykset käyttää latinalaisia aakkosia numeroille, mukaan lukien roomalaiset numerot, olivat vähemmän onnistuneita. Vaikka on tietysti mahdollista kirjoittaa numeroita latinalaisin aakkosin, arabialaisten numeroiden omaksuminen edisti merkittävästi viestintää ja matematiikkaa. Käyttämällä molempia ihmiset voivat parantaa huomattavasti kykyään kommunikoida keskenään.
Aakkosnumeerinen 36 kirjaimen ja numeron joukko sekä 26 muuta pientä kirjainta ovat viestinnän perusta monille ihmisille ympäri maailmaa. Yhdistelmiä voidaan käyttää tiedon välittämiseen tai suojaamiseen, ja niillä on erittäin tärkeä rooli tietojen salauksessa ja salauksen purkamisessa. Näitä tietoja käytetään tietokoneiden koodaamiseen, salasanojen luomiseen ja suojausalgoritmeihin. Lähes maailmanlaajuisesti tunnustettu latinalainen aakkosto ja arabialaiset numerot tekevät myös kirjallisesta materiaalista helppolukuista ja tulkittavaa, ja siihen on lisätty standardoidut välimerkit.
Laskennassa aakkosnumeeriset merkit ottavat kuusi bittiä tietoa kahdeksan bitin sijasta, mikä on tyypillistä monille muille tietojen tallennusjärjestelmille. Tästä syystä tiedoille tarvitaan vähemmän tallennustilaa, mikä tekee niistä tehokkaampia. Erityisesti silloin, kun materiaali on pääasiassa tekstimuodossa, kuuden bittisen tallennusjärjestelmän käyttö on järkevämpää kuin kahdeksan bitin koodi, kuten ASCII.