Älykkään järjestelmän suunnittelu (ISE) on kattava termi, jota käytetään viittaamaan erilaisiin tekoälyn (AI) lähestymistapoihin, mukaan lukien hermoverkot, evoluutio-algoritmit, mallipohjainen ennustus ja ohjaus, tapauspohjaiset diagnostiset järjestelmät, perinteinen ohjausteoria ja symbolinen AI. Käsitettä älykäs järjestelmätekniikka käytetään useimmiten tekoälyn yhteydessä, jota sovelletaan erityisiin teollisiin haasteisiin, kuten sokeritehtaan prosessisekvenssin optimointiin. Tämäntyyppisellä suunnittelulla on tapana viitata lyhytaikaisen, kapean tehtävän, myyntikelpoisen tekoälyn luomiseen eikä pitkän aikavälin joustavaan, yleensä älykkääseen tekoälyyn.
Useissa maissa on yliopisto -osastoja, jotka keskittyvät älykkään järjestelmän suunnitteluun. Sekä ISE: n terminologia että yleinen filosofia ovat peräisin mekaanisen ja sähkötekniikan sekä tietotekniikan yhdistelmästä. ISE -ohjelmia on usein koneenrakennusosastoissa.
Älykkäät järjestelmät on yleensä tarkoitettu yhdistettäväksi robotiikkaan teollisissa prosessiasetuksissa, vaikka ne voivat olla diagnostisia järjestelmiä, jotka on kytketty vain passiivisiin antureihin. Älykkäiden järjestelmien on tarkoitus olla mukautuvia, ratkaisemaan ongelmia mahdollisimman luovasti ja minimaalisella panoksella. Ala on saanut huomattavia investointeja sekä yksityiseltä sektorilta että armeijalta.
Älykkäät järjestelmät noudattavat yleensä tapahtumasarjaa mahdollisen ongelman diagnosoinnissa ja ratkaisemisessa. Ensinnäkin järjestelmä tunnistaa ja määrittelee ongelman. Sitten se tunnistaa tilanteeseen sovellettavat arviointikriteerit, joiden avulla se luo ongelmalle vaihtoehtoja.
Ratkaisua etsitään toistuvasti ja mahdollisia ratkaisuja arvioidaan, kunnes valinta ja suositus on tehty. Sitten ratkaisu toteutetaan joskus, kun tarvitaan inhimillistä tahtoa. Älykkäät järjestelmät poistavat osan stressistä ihmisiltä ja ratkaisevat automaattisesti yksinkertaisimman teollisuuden prosessiasetuksissa esiin tulevista tuhansista ongelmista.
Älykkäiden järjestelmien suunnittelu pyrkii luomaan anturiverkkoja, jotka eivät ainoastaan ota numeerisia lukemia, vaan toimivat myös virtuaalisina tarkkailijoina, yhdistäen aistitietoja ja tekemällä yleistyksiä. Kun teknologinen infrastruktuurimme muuttuu jatkuvasti monimutkaisemmaksi, monet työntekijät ottavat mielellään vastaan keinotekoista apua ongelmien diagnosoinnissa ja ratkaisemisessa.