Mitä arkeologinen matkailu on?

Arkeologisella matkailulla tarkoitetaan prosessia, jossa ihmiset matkustavat historiallisiin ja arkeologisiin kohteisiin. Syy, miksi sitä kutsutaan arkeologiseksi matkailuksi, johtuu siitä, että sen tarkoituksena on usein järjestää vierailuja arkeologisiin kohteisiin, joissa on löydetty muinaisista ajoista peräisin olevia paikkoja ja esineitä, kuten Egyptin pyramideja. Arkeologinen matkailu voi olla keino turisteille tyydyttää uteliaisuutensa muinaisia ​​kohteita kohtaan tai se voi olla tarkoitettu kouluttamaan matkailijoita, jotka voivat olla opiskelijoita ja tutkijoita.

Useimmiten sen alueen hallitus, jolla antiikkia sijaitsee, edistää arkeologista matkailua keinona valistaa ihmisiä heidän rikkaasta kulttuuriperinnöstään tai yksinkertaisesti keinona ansaita rahaa vierailevilta matkailijoilta. Matkailu on niin suuri yritys, että jotkut taloudet ovat pääasiassa riippuvaisia ​​siitä selviytymisensä vuoksi. Tästä syystä jotkut hallitukset saattavat edistää kulttuuriaan ja kannustaa arkeologista matkailua keinona hankkia lisää varoja. Turistit käyttävät rahaa lentolippuihin, kuljetuksiin, ruokaan, majoitukseen, palveluihin ja esineiden hankintaan. Hallitus hyötyy myös tällaisten matkailijoiden menoista perimistä veroista.

Arkeologinen matkailukohde voi olla kaikkea kiinnostavaa aina museoista, joissa esineitä on, ja varsinaisiin kaivauskohteisiin. Joskus arkeologiseen matkailuun liittyy muita siihen liittyviä piirteitä, kuten historiallisten kohteiden virkistämistä tai nykyaikaisempien kohteiden simulointia näyttämään kulttuurisesti merkityksellisiltä, ​​joita ei ehkä enää ole. Esimerkiksi simulaatio voisi sisältää jotain aavekaupunkia, joka näyttää muinaiselta kaupungista.

Yksi arkeologisen matkailun haitoista on vaara, joka saattaa aiheutua todella historiallisille kohteille laumoittain matkailijoita, jotka laskeutuvat näihin paikkoihin runsaasti. Jopa tiukoilla rajoituksilla on aina olemassa vaara, että tällaiset paikat vahingoittuvat, mikä voi vaikuttaa historiallisten kohteiden koskemattomuuteen. Esimerkiksi kun turistit vierailevat luolissa, joiden seinillä on muinaisia ​​maalauksia, ihmisten jatkuva liikenne voi johtaa paikan asianmukaisesti säilyneen tilan eroosioon. Sen alueen hallituksen, jolla arkeologista matkailua harjoitetaan, on päätettävä, ovatko matkailukaupasta saadut tulot hyvä kompromissi kohteiden historiallisen arvon alentamiseksi.