Artikulaatiotaulukot ovat oppimateriaaleja, joita puheterapeutit käyttävät ensisijaisesti auttamaan lapsia ja aikuisia, joilla on puhehäiriöitä, oppimaan tunnistamaan yksittäiset kirjainäänet, sekoitukset ja sanat. Puheterapiapalveluja saavien henkilöiden iästä riippuen artikulaatiotaulukot voivat sisältää vain kuvia; kirjaimet tai sanat kuvilla; tai vain sanoja tai kirjainsekoituksia, kuten “bl” ja “tr.” Joskus puheterapeutit käyttävät artikulaatiokortteja puheterapiapeleihin oppimisen ja äänitietoisuuden lisäämiseksi samanaikaisesti hauskan toiminnan kanssa.
Puheterapeutit arvioivat rutiininomaisesti asiakkaidensa kommunikaatiotarpeita ja säätävät terapiaistuntoja sen mukaisesti. Kun puheterapeutti tunnistaa puhehäiriöt, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn ilmaista ääniä, terapeutti valitsee sopivat artikulaatiotoiminnot, joihin voi kuulua artikulaatiokortteja käyttävät puheterapiapelit tai artikulaatiotaulukkoja käyttävät ääntämispelit. Yksilöiden fonologisen tietoisuuden lisääminen – kyky tunnistaa, tunnistaa ja käsitellä puheääniä – on artikulaatiolomakkeiden ensisijainen tavoite.
Artikulaatiohäiriöt, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn lausua sanoja, voivat johtua joko vastaanottavasta tai ekspressiivisestä kielen häiriöstä tai molemmista. Vastaanottava kielihäiriö heikentää yksilön kykyä kuulla, käsitellä ja ymmärtää puhuttuja sanoja, ja ilmeikäs kielihäiriö rajoittaa yksilön kykyä puhua ja välittää sanoja oikeassa kontekstissaan. Fonologisen tietoisuuden puute kärsii tyypillisesti sekä vastaanottavista että ilmaisevista viestintäalueista. Jos henkilö ei ensin tunnista tiettyjä puheääniä, hän ei pysty muodostamaan sanoja onnistuneesti kommunikoimaan muiden kanssa. Artikulaatiotaulukot voivat käsitellä sekä kielen vastaanottavaisia että ilmaisullisia puolia auttamalla yksilöitä ensin tunnistamaan ja ilmaisemaan puheäänet sanojen merkitysten sijaan.
Tiettyjen kommunikaatiohäiriöiden vaihtelut ovat lukuisia, ja useat ovat merkityksellisiä ja sopivia artikulaation laskentataulukoiden arvon kannalta. Yleisimmät artikulaatiohäiriöt vaikuttavat äänten tai sanojen lausumiseen, erityisesti puuttumiseen, poistamiseen, muutoksiin ja lisäyksiin. Lapsi, jolla on esimerkiksi artikulaatiohäiriö, voi sanoa “wike” “like” tai “ghetti” “spagetti”. Tämän lapsen artikulaatiotoiminnot voivat siksi sisältää laskentataulukoita tai kortteja, joissa on kuvia ja sanoja, jotka alkavat “l” tai sekoituksia, kuten “bl” ja “pl”, jotta tämä ääni voidaan lausua. Puheenjohtaja voi valita puheterapian, jossa on useita tavuja sisältäviä sanoja, kuten “banaani” ja “spagetti”, jotta lapsi voi tunnistaa ja harjoitella kokonaisten sanojen lausumista.