Baroreceptorit, joita kutsutaan myös painereseptoreiksi, ovat ihmisen verisuonten aistinvaraisia hermopäätteitä, jotka havaitsevat verenpainetasot ja ilmoittavat epänormaalista verenpaineesta keskushermostolle, joka reagoi säätelemällä verisuonten vastusta sekä sydämen supistusten nopeutta ja voimaa. Tämä prosessi tunnetaan barorefleksinä. Baroreceptorit toimivat havaitsemalla venytyksen verisuonten seinämissä.
Baroreceptoreita on kahta päätyyppiä, valtimo- tai korkeapaine ja matalapaine. Ensimmäinen esiintyy vain sydämestä johtavassa aorttakaaressa ja kaulavaltimossa, joka on kaulavaltimoiden, suurimpien aivojen valtimoiden, alkuperä. Kuten nimestä voi päätellä, korkeapaineiset baroretseptorit ovat aktiivisia verenkiertojärjestelmän alueella, jolla verenpaine on korkeimmillaan.
Valtimon baroretseptorit reagoivat hyvin nopeasti verenpaineen muutoksiin ja ampuivat nopeammin verenpaineen noustessa, mikä johtaa alentuneeseen sykkeeseen ja verisuonten vastustuskykyyn. Kun he lopettavat ampumisen, keskushermosto reagoi lisäämällä sykettä ja verisuonten vastusta. Ne reagoivat vain lyhytaikaisiin muutoksiin, joten jos verenpaine pysyy korkeana muutaman päivän ajan, ne palautuvat uuteen “normaaliin” verenpaineeseen kehossa, mikä johtaa verenpaineen nousuun.
Matalapaineiset baroretseptorit säätelevät kehon veren tilavuutta. Ne sijaitsevat suurten suonien seinämissä ja sydämen oikeassa eteisessä, joka vastaanottaa hapettoman veren kehosta. Verenkiertoelimistön vaikutuksen lisäksi matalapaineiset baroretseptorit voivat myös vaikuttaa munuaisiin ja aiheuttaa suolan ja veden kertymistä, jos veren tilavuus on liian pieni. Jos niitä stimuloidaan laskimoiden seinämien venytyksen kautta, munuaiset reagoivat erittämällä ylimääräistä suolaa ja vettä virtsaamisen kautta. Näillä keinoilla ne auttavat ylläpitämään homeostaasia eli biologista vakautta.