Blu-ray-levyt ovat medialaitteita, joita käytetään yleisimmin teräväpiirtovideosisällön arkistointiin ja tallentamiseen. Ne näyttävät usein ensi silmäyksellä tavallisilta CD- tai DVD -levyiltä, ja ne toimivat periaatteessa samalla tavalla. Suurimmat erot ovat niiden tallennuskapasiteetti ja tapa, jolla pelaajat ja muut vastaanottavat laitteet lukevat niitä. Useimmissa tapauksissa nämä levyt tarvitsevat omat soittimet, jotka lukevat levyt sinisellä laserilla tavallisen punaisen laserin sijasta. Sisällöntuottajat pitävät usein elokuvien ja pelisisällön julkaisemisesta tällaisella suuritehoisella tekniikalla kaiken sen mahdollistaman vuoksi: kuvat voivat olla terävämpiä ja realistisempia, ja niihin voidaan sisällyttää enemmän erikoisominaisuuksia.
Optisen levyn lyhyt historia
Levytekniikka on ollut suosittu tapa tallentaa musiikkia ja videotiedostoja vuosikymmenien ajan. Ensimmäiset kuluttajien saatavilla olevat optiset levyt olivat suuret videolaserlevyt, joita markkinoitiin 1970 -luvun alussa. 1980 -luvulle mennessä tuttu CD -levy eli CD tuli saataville. Yhdelle CD -levylle mahtui noin 700 megatavua (Mt) dataa. Ensimmäisiä CD -levyjä käytettiin audioalbumeihin, ja sitten ne sisälsivät myös jonkin verran video- ja kuvasisältöä – lisämateriaalia muusikoilta, kuten esimerkiksi musiikkivideoita, tai digitaalista animaatiota, kuten videopelejä tai pelikonsoleita.
1990 -luvulla digitaalinen videolevytekniikka (DVD) tuli suosituksi ja siitä tuli lopulta valtavirta monilla markkinoilla 2000 -luvun alussa. DVD -levyt näyttävät ulkopuolelta aivan kuin CD -levyt, mutta niille mahtuu paljon enemmän dataa. Yleensä yhdellä DVD-levyllä on tallennuskapasiteetti yhdelle vakiopituiselle elokuvalle, ja se voi erityispiirteistä riippuen yleensä sisältää myös lisämateriaalia.
Muutoksia teräväpiirtona
Blu-ray on optisen levyn aikajanan seuraava iterointi. Se perustettiin pitämään koko elokuva teräväpiirtotelevisio (HDTV) -muodossa. Tällaiset elokuvat näytetään huomattavasti suuremmalla resoluutiolla, ja siksi ne vaativat paljon enemmän tallennustilaa. Levylle mahtuu yleensä noin 27 gigatavua (GB) tietoa, mikä on noin 40 kertaa tavallisen CD -levyn sisältämän tiedon määrä ja vähintään 10 kertaa tavallisen DVD -levyn tallennustila.
Tekniset erot
Tallennusongelmien lisäksi olennainen ero näiden ja vanhempien CD- ja DVD -levyjen välillä on laser, jota käytetään levyjen lukemiseen. Blu-ray-laitteet käyttävät sinistä laseria punaisten lasereiden sijaan, joita käytetään aikaisempien levyjen lukemiseen. Sinisillä lasereilla on lyhyempi aallonpituus, yleensä noin 450 nanometriä, kuin punaisilla lasereilla, jotka yleensä mittaavat noin 650 nanometriä. Siten säde voidaan keskittyä paljon pienemmälle alueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuottajat ja sisällönkehittäjät voivat laittaa paljon enemmän dataa yhdelle levylle.
Sininen laser tarkoittaa myös sitä, että nämä levyt eivät ole luettavissa tavallisilla CD- ja DVD -soittimilla ja -lukijoilla. Lähes kaikissa tapauksissa kuluttajien on ostettava oma laite näyttääkseen tällaisia ominaisuuksia. Näiden levyjen asettaminen tavalliseen CD- tai DVD -asemaan johtaa yleensä virheilmoitukseen.
Monet siniset laser-asemat ovat kuitenkin taaksepäin yhteensopivia, mikä tarkoittaa, että ne pystyvät lukemaan tavallisia CD- ja DVD-levyjä. Monissa on ylimääräinen punainen laser tai ne voivat vaihtaa punaisen ja sinisen välillä levyn tarpeen mukaan. Osittain tämä johtuu siitä, että valmistajat ovat ymmärtäneet, että kuluttajat, joilla on jo paljon sisältöä vanhemmissa muodoissa, eivät ehkä ole valmiita ostamaan kaikkea HD -muodossa vain paremman katselukokemuksen saamiseksi, ja tämä saattaa estää heitä ostamasta uutta sisältöä tässä muodossa , myös. Markkinoijilla, jotka pystyvät toistamaan sekä uusia että vanhoja levyjä, jakelijat toivovat todella kannustavansa lisää myyntiä. Useimmat tutkijat ja tutkijat ajattelevat, että Blu-ray: n kasvu rinnakkain HDTV: n kasvavan suosion kanssa ja ohittaa vanhat järjestelmät jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa.
Tärkeimmät käyttötarkoitukset
Tämän tekniikan suosituin käyttö on elokuvat ja pitkät elokuvaprojektit, vaikka sarjatelevisio-ohjelmat pakataan ja tallennetaan usein myös näille levyille. Niitä käytetään myös yhä enemmän videopelisisällön tallentamiseen, koska ne voivat luoda realistisemman virtuaalisen ympäristön pelaajille.