Aivojen luottamus on termi, jota käytetään kuvaamaan läheisten neuvonantajien ryhmää, joka on lähes synonyymi keittiökaapille ja ajatushautomolle. Kaikki nämä termit ovat peräisin poliittisesta historiasta – Franklin Delano Rooseveltilla (FDR) oli aivoluottamus ja Andrew Jacksonilla keittiökaappi – mutta niitä on käytetty myös viittaamaan neuvonantajien ryhmään missä tahansa yhteydessä. Esimerkiksi ajatushautomot voivat olla poliittisia organisaatioita, jotka tekevät aivoriihiä ja tekevät tutkimusta, mutta niitä käytetään myös tieteellisessä ja teknologisessa tutkimuksessa sekä monilla muilla aloilla.
Termi aivovalvonta syntyi vuonna 1899, jolloin Yhdysvallat oli poliittisesti keskittynyt luottamuksen purkamiseen, mitä hallitus kutsui pyrkimyksiään hajota laittomat monopolit. Ohion sanomalehti Marion Daily Star loi jossakin artikkelissaan termin aivot luottamus ja kysyi: ”Koska kaikki muu on taipumus luottaa, miksei aivojen luottamus? … keskusjärjestön valvonnassa. ”
Termiä ei kuitenkaan sovellettu mihinkään neuvonantajaryhmään, ennen kuin FDR juoksi presidentiksi vuonna 1932. Woodrow Wilson oli innoittanut FDR: ää muodostamaan läheisen ryhmän älyllisiä miehiä neuvomaan häntä julkisesta politiikasta. Wilson oli vuonna 1917 muodostanut neuvonantajien ryhmän, nimeltään Tutkimus, neuvomaan häntä rauhanneuvotteluissa ensimmäisen maailmansodan loppua kohti.
Wilsonin esimerkin mukaisesti FDR muodosti tiukan neuvonantajien ryhmän avustamaan häntä presidentinvaalikampanjan aikana. New York Timesin toimittaja James Kieran nimitti ensimmäisenä FDR: n tiimin “Brains Trustiksi”. Kun termi otettiin käyttöön kansallisesti, se lyhennettiin aivojen luottamukseen. Neuvonantajien ryhmään kuuluivat pääasiassa Adolph A. Berle, Jr., Raymond Moley ja Rexford Guy Tugwell, kolme professoria Columbian yliopistosta. Presidentiksi tultuaan FDR otti käyttöön suuremman neuvonantajien joukon, joka auttoi häntä edelleen muokkaamaan julkista politiikkaa.
Rooseveltin neuvonantajat saattoivat olla ensimmäinen tiimi, jota kutsuttiin aivoluottamukseksi, mutta se ei ollut ensimmäinen presidentin neuvonantajien ryhmä. Siellä oli Wilsonin neuvoa antava ryhmä The Inquiry, mutta myös muita merkittäviä presidentin neuvonantajia on ollut. Andrew Jackson käytti ryhmää epävirallisia presidentin neuvonantajia, joita kutsuttiin keittiökaapiksi. Jackson käytti neuvonantajiaan – sanomalehtimiehiä ja henkilökohtaisia ystäviä – auttamaan häntä monissa asioissa. Termi on leikki presidentin virallisessa neuvonantajien ryhmässä, jota kutsutaan kabinetiksi, ja sen keksivät Jacksonin poliittiset viholliset yrittäessään herjata hänen presidenttikauttaan.