“Maton kutsuminen” tarkoittaa ankaraa nuhtelua tai nuhdeltamista henkilölle, jota kuvallinen kutsu koskee. Monissa tapauksissa ja luultavasti alkuperäisessä merkityksessään se viittasi auktoriteettiin, joka nuhtelee alaista. Nykyaikaisessa käytössä sitä voitaisiin kuitenkin käyttää kuvaamaan vertaisarviointia tai jopa alaista, joka kehotti esimiestä.
Varsinainen lause “soita matolle” on idiooma, ja sen käyttö rajoittuu pääasiassa Yhdysvaltoihin. Kuvaamaan vastaavaa nuhdetta Britanniassa kutsuttiin kerran yksinkertaisesti jonkun “kokolattiamatoksi”. Tämän sanan merkitys on poistunut käytöstä, ja sitä kuullaan harvoin nykyajan brittiläisellä puhutulla tai kirjallisella kielellä.
Lauseen alkuperästä on pari teoriaa. Ei tunnu olevan yksimielisyyttä siitä, mikä on oikein.
Lauseen historian yleisin selitys kuvaa isännän ja palvelijan välistä vuorovaikutusta. Palvelijan työ tehtäisiin pääasiassa kokolattomissa huoneissa, kun taas isännän asuinalue ja olohuone olisi kokolattiamatolla. Palvelija sai kirjaimellisen ”kutsun matolle”, ja hänet kutsuttiin isännän kokolattiamattoalueelle nuhtelemaan, mikä antoi idioomille merkityksen nuhdella.
Toinen teoria on, että matto viittasi pöydän päällysteeseen, jonka ääressä tuomarit tai tuomarit istuisivat pohtimaan erilaisia asioita. Kun lause “kutsu matolle” tuli yleiseen käyttöön 19 -luvulla, sitä käytettiin usein viittaamaan viranomaisen harkittavaan asiaan. Lopulta lauseesta “matolla”, joka kuvaili jotain tarkasteltavaa, tuli “kutsu matolle”, ja merkitys muuttui, luultavasti siksi, että oli yleistä, että keskusteltava asia oli väärinkäytöksiä ja pöydän ääressä istuvat viranomaiset saattoivat seurata keskusteluaan nuhtelemalla edessään olevaa henkilöä.
Muita teorioita, jotka eivät ole yhtä yleisesti hyväksyttyjä kuin kaksi ensimmäistä, esiintyvät lauseen alkuperästä. Yksi sanoo, että sana “matto”, jossa on huomautus, alkoi englantilaisten kilparadoiden ympärillä, joissa ali -ikäiset seisoivat tietyn maton päällä saadakseen nuhteita. Toinen toteaa, että viktoriaanisella aikakaudella tietyissä yrityksissä mies sai maton toimistoonsa vasta saavutettuaan tietyn ylennystason. Näin ollen viranomaisilla oli kokolattiamatto, ja “kutsu matolle” oli kutsuttava jonkun edustavan henkilön eteen.