Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter oli yksi hänen tärkeimmistä ulkopoliittisista aloitteistaan päättänyt aloittaa uudelleen Lähi -idän rauhanprosessin. Ensimmäinen lähestymistapa oli tarkastella uudelleen vuoden 1973 Geneven sopimuksia – virheellinen sopimus, joka tuli vuoden 1973 Yom Kippur -sodan kannoille. Carterin toiveet olivat monenvälinen, kattava sopimus, joka sisällyttäisi palestiinalaisten valtuuskunnan neuvotteluihin. Vaikka Camp Davidin sopimukset johtivat toiseen virheelliseen sopimukseen, sillä oli myös pysyviä myönteisiä seurauksia.
Keskustelujen pohjaksi Carter vieraili Egyptin Anwar Sadatin, Jordanian kuninkaan Husseinin, Syyrian Hafez al-Assadin ja Israelin Yitzhak Rabinin kanssa. Pelikenttä kallistui, kun Menachem Beginin Alignment -puolue valittiin Israelissa. Vaikka Begin oli Camp Davidin sopimusten äänekäs kannattaja, hän vastusti myös jyrkästi Israelin Länsirannan vetäytymistä. Israelin pääministeri oli valmis neuvottelemaan monista muista myönnytyksistä, jopa palauttamaan Siinain palestiinalaisille, mutta hän pysyi lujana Länsirannalla.
Yksi ensimmäisistä aloitteista tuli Egyptin presidentiltä Sadatilta, joka rikkoi arabinaapureitaan ja kommunistisia sponsoreitaan tarjoutumalla matkustamaan mihin tahansa, jopa Jerusalemiin, keskustelemaan ehdoista. Hänen päätöstään johtivat Pohjois-Atlantin liiton (NATO) aloitteet Egyptin vaikeassa taloudessa auttamiseksi sekä halu asettaa Egyptin omat edut naapurimaiden arabivaltioiden edelle. Amerikkalaisten neuvotteluryhmien keskuudessa suuri osa taakasta laski itse Carterille toimimaan välittäjänä ja auttamaan välittämään suuren osan Sadatin ja Beginin välisestä sopimuksesta, jotka eivät edes puhuneet. 13 päivän toisinaan jännittyneiden neuvottelujen jälkeen puitteet vuoden 1979 Israelin ja Egyptin rauhansopimukselle olivat olemassa.
Lopullisessa sopimuksessa oli kolme osaa, joissa ensimmäisessä osassa vaadittiin itsenäistä itsehallintoviranomaista Länsirannalla ja Gazan alueella. Toiseen osaan sisältyi vetäytyminen Siinain niemimaalta – Israel palautti maan Egyptiin vastineeksi maiden välisistä diplomaattisuhteista. Sopimuksen kolmas osa sisälsi merkittävää taloudellista, sotilaallista ja maataloustukea sekä Egyptille että Israelille. Sotilasapu oli vallankaappaus siinä mielessä, että se vei Venäjän pois kuvasta Egyptin aseistuksessa.
Yleensä Camp Davidin sopimukset johtivat kestävään rauhaan Israelin ja Egyptin välillä ja täysin erilaiseen käsitykseen Egyptistä arabimaailmassa; Egypti karkotettiin Arabiliitosta vuosina 1979–1989. Se hajosi yhdistyneen arabirintaman ottamalla avainhenkilön pois kuvasta. Se johti myös tyhjiöön alueella, joka synnytti Saddam Husseinin hallinnon Irakissa, ja asetti Palestiinan kysymyksen tulevan arabien ja Israelin politiikan painopisteeksi. Camp Davidin sopimukset tekivät Sadatista myös sellaisen parian, että hänet murhattiin vuonna 1981.