Dikta ovat auktoriteettien ihmisten lausuntoja, joille annetaan painoarvo puhujan auktoriteetin vuoksi. Vaikka käsky ei ole oikeudellisesti sitova, sitä voidaan joskus pitää sellaisena. Lainsäädännössä tämä termi tulee yleensä esiin viittaamalla tuomarien tuomioistuimessa tekemiin diktoihin, oikeudellisiin lausuntoihin ja muihin olosuhteisiin. Joskus voi olla vaikeaa määritellä tuomarin lausunnon luonne sen määrittämiseksi, onko se sanelu vai ei.
Sana on johdettu latinalaisesta obiter dictumista, “ohimenevästä lausunnosta”. Kun tuomari sanoo sanan, se on tietyssä mielessä toimituksellinen kommentti. Sillä ei ole suoraa vaikutusta tapaukseen, eikä sitä voida varmentaa oikeudellisella ennakkotapauksella, vaan se on vain lausunto jostakin tapauksen osasta. Koska lausunto ei ole oikeudellisesti sitova, ihmisillä on mahdollisuus jättää se huomiotta, vaikka diktoja on käytetty tuomioistuimissa ja oikeudellisissa lausunnoissa sillä perusteella, että koska ne on merkitty tietueeseen, niillä on merkitystä.
Tuomareita pidetään asemansa vuoksi auktoriteetteina sekä tuomioistuimessa että sen ulkopuolella. Tämän seurauksena diktiin suhtaudutaan usein vakavasti, ja tuomarit huolehtivat ohimeneviä lausuntoja tehdessään siitä, että nämä lausunnot ovat luonteeltaan selkeitä, jotta niitä ei todennäköisesti käytetä väärin tai väärin. Muut tuomioistuimen virkamiehet voivat myös tehdä diktauksia, esimerkiksi silloin, kun asianajaja kommentoi toimituksellisesti kommenttia tuomioistuimessa nostetusta tapauksesta tai kysymyksestä.
Ihmiset voivat viitata useisiin erityyppisiin diktoihin. Oikeudellinen sanamuoto on tuomarin esittämä mielipide tuomioistuimessa väitetystä asiasta, jolla ei välttämättä ole vaikutusta lopulliseen päätökseen. Kun joku, kuten tuomari, antaa lausunnon ilman velvoitettaan tehdä niin, sitä pidetään maksuttomana. Toinen diktumityyppi on tuomarin tarjoama dictum proprium, mutta koko tuomioistuin ei välttämättä hyväksy sitä.
Tämän sanan latinalaiset juuret näkyvät myös sanoissa, kuten “sanella”, jotka viittaavat puhuttuun puheeseen, jonka on tarkoitus kirjoittaa muistiin jonkun, jonka sanotaan sanelevan “sanovan”. Niille, jotka ovat huolissaan asianmukaisesta monistamisesta, yksikkölauseke on sanelu, kun taas useat lausumat ovat sanoja. Sama monikkomalli näkyy “datumissa” ja “datassa”.