Do-support on erityinen kielellinen termi englannin kieliopin ilmiölle, jossa puhujien tai kirjoittajien on sisällytettävä verbi “do” apuverbiksi. Tämä tapahtuu kysymyksillä, joita kutsutaan myös kyselylauseiksi, sekä kielteisille lausunnoille tai vastauksille. Tämän do-tuen käytön ymmärtäminen on tärkeä osa englantia opiskelevien kielten oppimista.
Do-supportin ominaispiirre on, että lause ottaa ylimääräisen verbin, jota usein kutsutaan “auttavaksi” verbiksi. Esimerkiksi yksinkertainen positiivinen lause “Haluan mennä” sisältää vain yhden verbin “haluan”. Kun puhuja tai kirjoittaja muuttaa lausunnon negatiiviseksi, se saa lisäverbin, kuten lauseessa “En halua mennä”.
Yllä olevassa esimerkissä kysymyslomakkeeseen lisätään myös do-support, jossa kysymys muotoillaan “haluatko mennä”? Tässä verbit “tehdä” ja “mennä” ovat lauseen erillisissä päissä, mikä voi olla hämmentävää joillekin kielen oppijoille. Keskeinen idea on tunnistaa ylimääräinen “tehdä” -verbi ja pystyä ymmärtämään sen käyttö kielellä.
Do-support on vain yksi esimerkki englanninkielisistä monimutkaisuuksista, jotka aiheuttavat ongelmia yksinkertaiseen syntaksimallinnukseen. Ohjelma tai henkilö, joka tekee syntaksimallinnusta englanniksi, voi lauseen “John ei halua autoa”, kuten “John ei halua autoa” tai “John haluaa autoa ei.” Näiden lauseiden syntaksi ei riitä ilmaisemaan ajatusta negatiivisesti.
Opettajat tai kielitieteilijät voivat esittää tukea monella eri tavalla. Tätä ajatusta voidaan kutsua eri nimillä tai vain osoittaa mallintamalla kyselyitä, positiivisia ja negatiivisia peräkkäin. Mallimalla samojen lauseiden kysymyksiä, positiivisia ja negatiivisia muotoja käy ilmi, että kahdessa näistä muodoista on lisäverbi “tee” eri muodoissa aiheen mukaan.
Yleensä do-supportin ymmärtäminen auttaa englanninkielisiä oppijoita ymmärtämään apuverbien laajemmat käyttötavat. Esimerkiksi verbiä “olla” eri muodoissa käytetään vastaavasti myös kysymyksissä ja kielteisissä vastauksissa. Do-tuen oppiminen voi mennä yhdessä englannin eri verbi-aikojen yhteisten lauserakenteiden oppimisen kanssa, jolloin oppijat voivat yhdistää apuverbin onnistuneen käytön verbien onnistuneeseen muuttamiseen nykyiseen, menneeseen tai tulevaan aikamuotoon.