Maapussin rakentaminen on käytäntö luoda rakenteita – myös rakennuksia -, jotka on rakennettu maaperän, sedimentin tai kivien täytetyistä pussikerroksista. Se johtaa edullisiin ja kestäviin rakenteisiin. Armeijat ovat rakentaneet suojapusseja rakentamiseen tarkoitettuja bunkkereita vuosikymmenien ajan; tämän tyyppistä rakennetta voidaan käyttää tulvien torjuntaan ja jopa koteihin ja katoksiin. Uudet mallit ja rakennustekniikat tekevät maaperämateriaaleista käytännöllisen, ympäristöystävällisen ja taloudellisen tavan rakentaa, joka tarjoaa eristysarvot muiden rakennustyyppien yläpuolelle. Sekä yliopistojen tutkimusosastot että rakennusalan yritykset kehittävät edelleen uusia sovelluksia maalaukkujen rakentamiseen.
Yksi välittömästi havaittavista eroista perinteisen rakentamisen ja maapussirakentamisen välillä on se, että betoniperustuksia ei tarvita. Maasäkkiseinien pohjaksi suositellaan kaivamaan pussien leveä kaivanto routarajan alapuolelle. Kaivanto on vuorattava soralla ja varustettava ranskalaisella viemäriputkella, joka voi poistaa veden rakennuksesta. Tämän sorapohjan päälle tulee useita kerroksia pusseja täyttää soralla kosteuden ryömimisen estämiseksi. Jokaisen maapussikerroksen jälkeen tulee olla kaksi säiettä nelipistepiikkilankaa vakauden takaamiseksi, ja sisä- ja ulkoseinät tulee rapata, jotta auringon ultraviolettisäteily ei vahingoita polypropeenipusseja.
Kylmemmässä ilmastossa on suositeltavaa, että pussit täytetään scorialla – murskatulla vulkaanisella kivellä – maaperän sijasta. Scoria luo pussiin loukkuun jääneen ilman, mikä lisää saaristo -ominaisuuksia pääasiassa kylmissä olosuhteissa. Muita pussin täyttömateriaaleja ovat maaperä, hiekka, riisin kuoret, perliitti ja vermikuliitti. Paikallinen ilmasto ja täyttömateriaalien saatavuus voivat vaikuttaa käytettävän täyteaineen valintaan. Kaikkien näiden täyteaineiden käyttäminen maansäkeissä koteihin, juurikellareihin, maatilarakennuksiin, vesisäiliöihin ja tukiseiniin voi tuoda taloutta rakentamiseen.
Paikalliset rakennusmääräykset ja luparajoitukset muodostavat usein suurimmat esteet kaikenlaisen maapussirakentamisen suunnittelulle. Esimerkiksi monilla alueilla, vaikka betoniperusta ei olekaan välttämätön vankkaukselle, se voidaan vaatia ennen rakennusluvan saamista. Yliopistoissa on tehty paljon rakenteellisia testauksia näiden rakenteiden lujuuden varmistamiseksi, mutta paikalliset viranomaiset eivät välttämättä tunnista näitä tutkimuksia. Lisäksi paikalliset pankit saattavat olla haluttomia myöntämään rakennuslainaa ei-perinteisille rakennussuunnitelmille, sillä vertailukelpoisen asunnon löytäminen alueelta voi olla vaikeaa laatia vertailukelpoista asunnon arvoa lainalle. Siitä huolimatta monet ovat onnistuneet rakentamaan passiivisen aurinkoenergian unelmakotinsa halvalla näistä esteistä ja tehneet suuren osan työstä itse.