Ekstraterritoriaalisuus on laillinen poikkeus paikallisesta lainkäyttövallasta, joka on laajennettu kohteliaisuutena tietyissä tapauksissa, yleensä diplomaattisella sopimuksella. Alueen ulkopuolisen henkilön tai sivuston ei tarvitse noudattaa paikallisia lakeja eikä häntä voida syyttää näiden lakien rikkomisesta. Tämä käytäntö on ollut monenlaisessa muodossa ainakin 14 -luvulta lähtien, jolloin useilla Euroopan alueilla tehtiin muodollisia järjestelyjä, jotta tietyt kansakunnat voivat nauttia alueiden ulkopuolisista oikeuksista.
Yksi yksinkertaisimmista ja tunnetuimmista esimerkeistä on suurlähettiläille ja suurlähetystön henkilöstölle myönnetty oikeus. Suurlähetystölle, joka sijaitsee vieraassa maassa, myönnetään ekstraterritoriaalisuus. Tämän tarkoituksena on turvata suurlähetystön henkilöstön turvallisuus, jotta se voi toimia kotimaan satelliittina, tarjota palveluja kansalaisille ulkomailla ja auttaa myös muita kuin kansalaisia maahanmuuttoasioissa. Ulkomaalaisuus myönnetään myös Pyhälle istuimelle ja ulkomaisille valtionpäämiehille matkoilla.
Kansoilla, joilla on vahvat diplomaattiset siteet, saattaa olla laajemmat sopimukset alueiden ulkopuolisuudesta. Jotkut sallivat liittoutuneille kuuluvien sotilasjoukkojen kulkea rajojensa alistamatta niitä omaan lainkäyttövaltaansa. Tämä helpottaa joukkojen liikkumista ja voimien koordinointia yhteisissä sotilasoperaatioissa. Laajemmat oikeudet voidaan myös laajentaa koskemaan suurlähetystön henkilöstöä ja muita ulkosuhdehallinnon jäseniä sopimuksen mukaan. Neuvotteluja käydään huolellisesti, kun kansakunnat määrittävät, millaisia oikeuksia ne haluavat laajentaa rajojensa ulkopuolisille toimijoille.
Vaikka ihmiset on vapautettu paikallisesta lainkäyttöalueesta, he ovat edelleen muiden lakien alaisia. Ihmiset, jotka tekevät rikoksia nauttien alueen ulkopuolisesta oikeudesta, voidaan tuomita kotimaassaan, ja myös kansainvälisellä oikeudella voi olla rooli sellaisten oikeudellisten tilanteiden käsittelyssä, jotka syntyvät sellaisten ihmisten osalta, jotka ovat vapaita paikallisista ja alueellisista laeista. Tällä pyritään estämään tilanteita, joissa ihmiset tekevät rikoksia ilman rangaistusta, ja kansat pyrkivät kurittamaan kansalaisiaan ankarasti, kun he rikkovat lakia koskemattomuutensa aikana, lähettääkseen selvän viestin siitä, etteivät he väärinkäytä oikeuttaan koskemattomuuteen.
Matkustavat kansalaiset ovat paikallisen lainsäädännön alaisia, ja heitä voidaan vangita ja muutoin rangaista lain rikkomisesta. Kansalaisia, jotka törmäävät lakiin, kehotetaan ottamaan yhteyttä suurlähetystöihinsä saadakseen oikeudellista neuvontaa ja apua. Suurlähetystö ei voi estää heitä nostamasta syytteitä, mutta se voi tarjota asianajajasuosituksia ja muita palveluja, jotka auttavat kansalaisia, kun he kohtaavat oikeudellisia ongelmia matkoillaan.